Heti perään toinen teksti :)
Toissapäivänä, keskiviikkona 28.1., matkasimme taas kohti Liperiä, tällä kertaa kolmen hengen voimin, minä, isä ja äiti. Asiaa oli kovasti viikon aikana pohdittu - kuka meille, mikä nimeksi, luovutusaika.. Tyhjin käsin kuitenkin olimme hyvin pitkälti, ei ollut hajua oikein mistään jutusta.
Unnu otti meidät jo rauhallisemmin vastaan, tunnisti ja asettui heti rapsuteltavaksi. Unski ja Pamikin tohottivat eikä Unski varsinkaan olisi malttanut millään poistua hetkeksi oven taakse. Hauskat tytöt!
Pennut vetelivät taas täyttä häkää hirsiä, huono aika selvästikin tuo iltaseitsemän. Kuitenkin, kun menin istumaan pentulaatikkoon (jota oli muuten laajennettu isoksi aitaukseksi!), Susu tuli heti moikkaamaan. Häntä heilui ja kieli lipoi hurjaa tahtia, kun pikkuneiti tervehti innokkaasti. Otin sen syliin ja Miimin sanojen mukaan se tosiaankin oli yhtä leveä kuin pitkä ;) Painoin sen kaulalleni ja pentu oli siinä ihan levollisena, kuten myös sittenkin kun laitoin sen varovasti selälleen ja pidin kiinni. Hetken päästä oli kuitenkin halu jo jatkaa matkaa, mutta kun päästin tytön, se jäikin kellimään pikkutassuja heilutellen.
Tässä välissä joimme kahvit ja Miimi kertoi, että Susuhan se oli ketä hän oli sijoitukseen eniten miettinyt. Arvelinkin jo Susua heti, kun kuulin joulukuussa millaisia pentuja oli syntynyt. Susu on eniten Unnua muistuttava ja muutenkin 'Patchcoat-tyylinen'. Pää sillä on hyvä, samanlainen leveä kuin äidillänsäkin. Näin ollen meille muuttaa muutaman viikon päästä blue merle white & tan -neito Patchcoat Sweet Dream, työnimeltään Susu. Nyt ajatukseen alkaa tottua, aluksi jäin keikkumaan kahden vaiheille Susun ja Lilyn välille, mutta näin on varmasti oikein hyvä. Susun kaltainen ainakin tässä vaiheessa tasainen ja varma pentu on juuri hyvä tähän hulinaan.
Tässä taas ajatuksia pennuista:
Sasu
Lily
Nimimietintä on käynnissä täydellä höyryllä. Susu näyttää kyllä ihan Susulta, mutta se on ihmisen nimi ja on tosi monta Sussua ja Susua. Namu voisi olla kuvaava tai jokin muu suloinen, söötti ja tyttömäinen nimi. Tämä neiti nimittäin vaikuttaa katselevan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi :)
Toissapäivänä, keskiviikkona 28.1., matkasimme taas kohti Liperiä, tällä kertaa kolmen hengen voimin, minä, isä ja äiti. Asiaa oli kovasti viikon aikana pohdittu - kuka meille, mikä nimeksi, luovutusaika.. Tyhjin käsin kuitenkin olimme hyvin pitkälti, ei ollut hajua oikein mistään jutusta.
Unnu otti meidät jo rauhallisemmin vastaan, tunnisti ja asettui heti rapsuteltavaksi. Unski ja Pamikin tohottivat eikä Unski varsinkaan olisi malttanut millään poistua hetkeksi oven taakse. Hauskat tytöt!
Pennut vetelivät taas täyttä häkää hirsiä, huono aika selvästikin tuo iltaseitsemän. Kuitenkin, kun menin istumaan pentulaatikkoon (jota oli muuten laajennettu isoksi aitaukseksi!), Susu tuli heti moikkaamaan. Häntä heilui ja kieli lipoi hurjaa tahtia, kun pikkuneiti tervehti innokkaasti. Otin sen syliin ja Miimin sanojen mukaan se tosiaankin oli yhtä leveä kuin pitkä ;) Painoin sen kaulalleni ja pentu oli siinä ihan levollisena, kuten myös sittenkin kun laitoin sen varovasti selälleen ja pidin kiinni. Hetken päästä oli kuitenkin halu jo jatkaa matkaa, mutta kun päästin tytön, se jäikin kellimään pikkutassuja heilutellen.
Tässä välissä joimme kahvit ja Miimi kertoi, että Susuhan se oli ketä hän oli sijoitukseen eniten miettinyt. Arvelinkin jo Susua heti, kun kuulin joulukuussa millaisia pentuja oli syntynyt. Susu on eniten Unnua muistuttava ja muutenkin 'Patchcoat-tyylinen'. Pää sillä on hyvä, samanlainen leveä kuin äidillänsäkin. Näin ollen meille muuttaa muutaman viikon päästä blue merle white & tan -neito Patchcoat Sweet Dream, työnimeltään Susu. Nyt ajatukseen alkaa tottua, aluksi jäin keikkumaan kahden vaiheille Susun ja Lilyn välille, mutta näin on varmasti oikein hyvä. Susun kaltainen ainakin tässä vaiheessa tasainen ja varma pentu on juuri hyvä tähän hulinaan.
Tässä taas ajatuksia pennuista:
Sasu
- edelleenkin suurin
- torkkui taas paljon, mutta heräsi loppuajasta ja sitten riitti kyllä menoa
- säpsähti sylissäni ollessaan kättäni, joka tuli sivusta ja Miimin kahahduttaman sanomalehden ääntä
- leikki äidin kanssa
- Vili-poika veteli sikeitä ihan koko ajan, nurkasta kuului vain tyytyväistä tuhinaa
- Miimi kertoi seuraavaa: Susu lähtee heti seikkailemaan rohkeasti omille teilleen, kun vain tilaisuus tulee - liikkuu yksinkin reippasti, ei hätkähdä mitään
- yhtä leveä kuin pitkä, varsin hyvinsyövä pikkutyttö -> mitä todennäköisimmin vanhempanakin yhtä ahne
- herttainen, kauhean topakkana ja tärkeänä toimittaa asioita
- oli virkeänä lähes koko ajan, makoili sylissä, pureskeli ja nuoleskeli käsiä, haki paljon kontaktia, oli koko ajan rauhallisena sylissä
- varman oloinen tapaus
Lily
- mahtavan kaunis, kiiltävän musta ja tosi nätti pää
- kuin pieni pentubodari: jäntevä ja lihaksikas
- on ollut viime päivät aktiivisin pennuista
- vahvan oloinen pentu
- nukkui alkuajan, lopussa heräsi ja telmi muiden kanssa
- selälleen joutuessa oli vähemmän aikaa levollinen kuin Susu
- krooh, phyyh, sanoi Lara ja nukkui koko ajan
- Siru hauskuutti taas - tukka pystyssä haastoi toisia leikkiin, teki hyökkäyksiä varpaita kohtaan ja yritti syödä paitaa
- nukkui aluksi, mutta heräsi pian, kun huomasi että laatikossa oli ohjelmaa tarjolla
- mahtava pikkukirppu :)
Nimimietintä on käynnissä täydellä höyryllä. Susu näyttää kyllä ihan Susulta, mutta se on ihmisen nimi ja on tosi monta Sussua ja Susua. Namu voisi olla kuvaava tai jokin muu suloinen, söötti ja tyttömäinen nimi. Tämä neiti nimittäin vaikuttaa katselevan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi :)
