OLEMME MUUTTANEET

Susun kuulumiset löytyvät jatkossa osoitteesta http://blog.hulleri.net

Tätä ei enää päivitetä, joten päivitelkäähän linkkinne ja tervetuloa uuteen osoitteeseen :)

Leikkiä koko elämä

Siinä se on - todiste siitä, että kääpiöt leikkivät yhdessä leluillakin. Vähän haparoiden vielä ja pelisäännöt hakusessa, mutta pari sekuntia ne roikkuvat samassa lelussa kynsin ja hampain. Vanhemmallehan se väistämisvuoro tässä pelissä siunaantuu ja Mörkö luovuttaakin vielä aarteet varsin nopsaan.

Vaan onhan niitä muitakin leikkikavereita taas Susulla piisannut. Eilisestä viikkopäivityksestä tippuikin matkasta yksi koirakokemus. Sunnuntaina Susu oli nimittäin tervulaumassa vieraana ja voi miten sillä oli hauskaa! Susua vain neljä viikkoa vanhempi Riimi-tyttö oli ihan mahtava leikkikaveri ja pikkuneidit olivat peuhanneet yhdessä melkein väsymättä. Kyllä se toinen pentu taitaa pennulle parasta seuraa olla. Susu oli tavannut myös Rita-rouvan ja parivuotiaat sisarukset Runon ja Rekon.

Tänään Topin kaksoisolento, Espanjasta kotoisin oleva Ama, oli kylässä. Leikki sujui hienosti ja Mörkökin käyttäytyi mallikelpoisesti. Ehkä Mörkökin rohkaistuu katsellessaan, miten reippaasti Susu viipottaa menemään vieraiden koirien kanssa. Vaikka melkoinen pikkupoliisihan mustiainen on; oli salamana paikalla joka tilanteessa muka niin tärkeänä. Hassu jätkänpätkä.

Taas vähän lisää yläilmoista hätäisesti räpsäistyjä nassukuvia - ei noista muita ilman avustajaa saa!


Nyt täytyy kyllä se yhteinen blogi saada, eihän näitä koiruuksia saa pidettyä erossa millään :) Samoja puuhia kun puuhastelevat.

Viikon varrelta

Eiköhän blogien yhtenäistäminen ole edessä, kun tuntuu tämä kahden blogin päivittäminen olevan vähän turhan vaativa homma. Mietin vielä, millaiseen ratkaisuun päädyn.

Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut paljon asioita. Susu kasvaa ja kehittyy huristelemaan niin, että kohina vain käy. Painoa on tällä hetkellä sellaiset 5,4 kilogrammaa eli aika samassa tahdissa taitaa pentu leventyä ja pidentyä sisarustensa kanssa. Yksi iso muutos on myös tapahtunut naamavärkissä; nimittäin silmät. Kokosininen silmä on yhtä säihkyvä kuin ennenkin, mutta vasen silmä on tummunut jo aika näpsäkästi puoliksi ruskeaksi. Pari viikkoa sittenhän se oli sellainen syvän tummansininen yläpuoleltaan.


Mitä me ollaan sitten puuhailtu, kasvamisen ja värinvaihdon lisäksi siis? Paljon kaikenlaista. Alkuviikko relailtiin muuten vain, treenailtiin kotosalla kaikkea pientä ja harjoiteltiin yksinoloa. Tiistaina pikkukoira oli ensimmäistä kertaa pidemmän ajan, pari tuntia, yksin ja mallikkaastihan se tuntui sujuvan. Minun huoneessani on turvallista lymytä vaikka lipaston takana tai pötkötellä omassa pedissä. Susu on myös varsinainen Miksi koira hautaa luun? -tapaus; se piilottelee rouhetikkuja ja muita aarteita vilttien, sanomalehtien ja sänkyjen alle. Topi ja Mörkö sitten käyvät aina korjaamassa sadon yksinolon jälkeen.

Keskiviikkona olikin sitten jo vähän enemmän äksöniä päivässä. Aamulla Susu tapasi naapurin Roosa-eurasierin, joka yritti niin innolla tutustua pentuun, että Susu vähän säikähti. Mörkö näytti kuitenkin innokkaasti mallia ja seurusteli siivosti Roosan kanssa, jolloin Susukin uskalsi tehdä lähempää tuttavuutta. Illalla Susu keksi huippuhauskan jutun ja tunki suihkuun mukaan. Siinäpähän tottuu suihkutteluun.

Torstaina sosiaalistuttiin Islon kokoushuoneessa agin alkeiskurssin teorian merkeissä. Susu ei siis agioppiin suinkaan ole vielä menossa, vaan olimme mukana kouluttajan roolissa. Pikku apukouluttaja Susu. Pentu oli kuin kotonaan; vieritteli palloaan, pissi johtojen päälle, jyrsi tuoleja ja tutkimusretkeili ympäri luokkahuonetta. Ihmisiä moikkaili kohteliaan viileästi.

Perjantaina vasta olikin hulinaa! Kisatoimikunta kokoontui meillä, joten oli paljon rapsuttavia naisia ja Veera oli ottanut koiransakin mukaan. Leo- ja Onni-colliet olivat innokkaita leikkisetiä ja varsinkin Leo osoitti vaikuttavaa hoivaviettiä nuolemalla Susun nenunpäästä vaaleanpunaisiin varpaisiin. Eikä siinä vielä collieita kerrakseen - viimeiseksi illalla Susu käväisi pikavisiitillä Roope-collien luona. Roope oli sitä mieltä, että tässähän on nainen minun makuuni, mutta Susu ei astumisyrityksistä piitannut, vaan härnäsi sen minkä ehti. Roopen herkullinen luukin sai osansa hurjimuspennun hampaista, kun koiralapsi yritti kähveltää sen parempiin suihin. Ei meillä olla ahneita, ei...

Lauantain Susu vietti laatuaikaa kotona, kun huitelimme poikien kanssa Varkaudessa agikisoissa. Illalla kävimme kuitenkin jäähallilla haistelemassa sen hajuja. Susu tepotti vapaana hallin käytävillä ja hiljaisella parkkiksella, varsin kuuliaisena ja reippaana pikkutyttönä.

Sunnuntain teema oli yhteistä kivaa. La-su välisen yön Susu ja Mörkö nukkuivat molemmat ensimmäistä kertaa huoneessani. Mörkö pysytteli jalkopäässä turpavärkki kiinni koko yön ja Susu rymysi sängyn alla. Yhtään purinaa ei yön aikana kuulunut! Aamulenkki käytiin samalla kokoonpanolla, molemmat koirat vapaana viilettäen. Tässä asiassa Mörkö on erinomainen opettaja - jos se jotain osaa, niin olla irti. Molemmat viipottivat sekunnissa paikalle, kun kutsu kävi ja namia lensi. Illan Susu napotti jäähallin katsomossa pukuharkkaamme katsoen. Yhden joukkueen kova musiikki sai pennun vähän jännittämään, mutta muuten Susu oli oikein reipas tyttö.

Viime yö ei sujunut ihan yhtä rauhaisasti kuin edellinen. Mörkö kertoi Susulle, että asiaa Mörkön omaan sänkyyn ei ole, ja kun Susu sen uskoi, tilanne rauhoittui hetkessä. Näin sen pitääkin mennä.

Tänään iltapäivällä Susu pääsi bussin kyytiin ja tapaamaan uuden koiratuttavuuden. Bussimatka sujui rauhallisesti torkkuen ja leikit parivuotiaan Sole-espanjanvesikoiran kanssa olivat riemukkaita. Illan päätteksi koukkasimme matkamme vielä Santtu-seropin kautta, mutta Susu tyytyi lähinnä natustamaan Sanelta kesken jäänyttä luunpalaa ja vetelemään sikeitä eteisessä. Kyllä sitä sietää tällaisen päivän jälkeen vähän nukkuakin.

Susun lista

Koonti asioista, joita Susu on nähnyt ja tutkinut. Lista on napattu suoraan Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta, ja mielellään saa ehdottaa vielä muitakin tutustumisen arvoisia asioita.

Päivitetty 17.3.2009. Tummenetut ovat nähtyjä ja koettuja asioita.

IHMISET

juokseva lapsi, vauva, mustapartainen mies, möreä-ääninen mies, nainen, pitkä ihminen, vanhus, ihminen sateenvarjon kanssa, lippis päässä, sadeviitta päällä, aurinkolasit päässä, pyörän selässä, pyöratuolissa, rullaluistimilla, rullalaudalla, hölkkääjä, hiihtäjä, uivat ihmiset

KOIRAT

pienet koirat, suuret koirat, parrakkaat, pysty- ja luppakorvaiset, pystyhäntäiset, kippurahännät, runsaskarvaiset koirat, tuhisevat, lyttykuonoiset rodut, mustat koirat, valkoiset koirat, haukkuvat koirat, arat koirat, tavaroistaan tarkat koirat, tappijalkaiset koirat

Nartut:

australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira tervueren, b&t-cavalier, ruskea espanjanvesikoira, eurasier, fieldspanieli, kultainennoutaja, labradorinnoutaja, ruskea seropi, snautseri

Urokset:

australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira tervueren, b&t-cavalier, kultainennoutaja, keskikokoinen musta seropi, musta espanjanvesikoira, musta keskikokoinen villakoira, mäyräkoira (pentu), pieni parrakas seropi, valkoinen keskikokoinen villakoira

MUITA ELÄIMIÄ

orava, sorsa, hevonen, lehmä, lammas, kissa, lemmikkilinnut, pikkujyrsijät, marsu, kani

YMPÄRISTÖJÄ

ranta, metsä, järven jää, liukas porraskäytävä, portaat, hissi, ostoskeskus, maalaistalon pihapiiri, lentoasema, rautatieasema, tunneli, silta

KULKUVÄLINEITÄ

auto, juna, ratikka, lentokone, linja-auto, moottorivene, soutuvene, kanootti, moottorikelkka, traktori

MUUTA IHMETELTÄVÄÄ

kuljetushäkki, turvavaljaat, suihku, amme tai suihkukoppi, koiran takki, panta, talutin, kynsisakset, imuri, hiustenkuivaaja, televisio, soittimet

Aussietreffailua

Tänään suuntasimme aussietreffeille Liperiin. Mukana olivat Miimi, Unski ja Pami, Hanna ja Jatsi (Patchcoat Palmyra), Aija ja Rini (Hazelmoor Natty Napkin) sekä Hilkka, Kiri (Patchcoat Queenie) ja Wallu (Pyrzillac's Winniepooh). Susulla oli tosi nastaa ja se kulki reippasti isompien mukana. Kodalla Susu bongasi heti samiskaverin Rinin, joka sekin on eriparisilmäinen blue merle, ja tytöt hoitelivat yhdessä metsurin hommia. Kirin tuuhea häntä sen sijaan oli oiva saaliskohde, jota oli hauska vaania ja muiden kanssa oli kiva seurustella muuten vaan. Ihmisetkin Susu huomioi innolla ja kävi moikkailemassa kaikkia. Epäilimme vähän oliko reissu turhan raskas pennulle, mutta ei suinkaan. Tuntui, että pikkulikka alkoi vähän vasta päästä vauhtiin treffien lopun jo häämöttäessä, eikä se kotiin päästyämmekään simahtanut millään. Aika virtaisa touhupatteri.

Ainoa ikävä juttu oli tapaamisen lopussa sattunut välikohtaus, kun yksi koirista rähähti oikein kunnolla Susulle. Fyysisiä haavereita ei kuitenkaan päässyt käymään ja toivottavasti ei henkisiäkään. Ei Susu ainakaan tähän mennessä ole tuntunut olevan moksiskaan. Harmittaa kuitenkin, tuntuu olevan mahdoton tehtävä varjella pentua koko pentuajan. Unski-mummo ja Kiri-täti toimivat onneksi huolehtivina sairaanhoitajina, ja olivat salamana paikalla välikohtauksen jälkeen.

Oli kiva tapaaminen, kiitos kaikille! Toivottavasti Susu pääsee taas pian seurustelemaan rotutovereidensa kanssa, oli sillä niin hauskaa.

Aija otti paljon hienoja kuvia, joita löytyy Rinin blogista. Tässä vielä kaikki koirat sievässä rivissä: Jatsi, Wallu, Unski, Pami, Rini, Kiri ja Susu etualalla. Pentu ei vielä hallitse ryhmäposeerausta :)


Illan vietimme tokokurssin teoriassa eikä Susu näyttänyt saaneen mitään fobioita lenkiltä. Se nimittäin moikkaili Vilma- ja Vanja-noutajat reippaasti ja yritti vähän haastaa leikkiinkin. Rohkeasti ja itsenäisesti liikkui Nuuskulassa muutenkin. Taisi jossain välissä viimein simahtaakin johonkin nurkkaan, jo oli aikakin! Nyt on taas ralli käynnissä; eikö tuo ikinä väsy? :O

Miimi kylässä ja nuorisorikollisuutta

Miimi-kasvattaja kävi eilen, lauantaina, tuomassa Susun rekisteripaperit. Susu oli riemuissaan ja oli kuulemma kasvanut kovasti. Niinhän se tosiaan tekeekin, tuntuu hujahtavan ihan silmissä; joka aamu kun avaan silmäni, on se ihan varmasti venähtänyt ainakin pari senttiä. Pian koittaakin jo koipeliinivaihe, hih. Koiralapset ovat aina niin hupaisan näköisiä siinä ikävaiheessa.

Illalla Susu tuli saattamaan minua kaupungille. Citykoiran viran toimittaminen sujuu jo hienosti ohi jylistäviä busseja myöten. Tällä kertaa kävimme myös kauppakeskus Iso Myyssä lämmittelemässä. Koiriahan sinne ei saisi viedä, mutta eikös tuo vielä pehmolelusta mene... Susu istuskeli kaverini sylissä hyvän tovin maailman menoa tarkastellen, mutta kun ohikulkenut vartija mutisi "tänne ei noita saisi oikeasti tuoda", niin liukenimme paikalta. Vaikkei vartija kovin topakkana ollutkaan, ei ehkä vielä yhdeksänviikkoisena tarvitse rikollista uraa kunnolla aloittaa ;)

Tyttöjen juttuja

Susulla ja Elli-fieldillä on ihan omat juttunsa. Elli hepuloi ja heiluttaa häntää niin että peppu meinaa lähteä irti, Susu vaanii ja räkyttää ruskeaa karjaansa. Kävimme perjantaina moikkailemassa taas Elliä ja meno oli siis yhtä hullua kuin viimeksikin. Paini, ralli ja peuhaaminen sujuvat niin ulkona kuin sisälläkin. Sisällä ehdottomasti parasta on Elli loikkii sohvalta sohvalle ja Susu vaanii -leikki, joka koettelee niin parkettilattioita, sohvanpäällysteitä kuin ihmisten korviakin. Tytöistä se on ihan huippu leikki, jota ei malttaisi lopettaa ollenkaan. Sohvalla illistelevästä Ellistä kimpaantunut Susu sisuuntui niin, että kovalla yrityksellä pomppasi sohvalle ihan itse. Siitähän vasta riemu nousi.

Ulkona tapasimme myös naapurin ystävällisen Juuso-kultaisennoutajan, joka oli Sususta pimeällä kadulla vähän epäilyttävä. Ison vaalean kanssa oli kuitenkin kiva nuuskutella ja tutustua varovaisesti.

Susu tuntuu yllättäen todella pitävän kaverini, Ellin omistajan, pikkusiskosta. Pentu viihtyy Venlan sylissä todella hyvin ja tervehtii innolla käsiä nuollen. Susu taitaa rajuna lapsena itsekin pitää vähän rajummista otteista, jotka nuoremmilla ihmisväestön edustajilla on ;)

Lentäjän tytär

Perjantaina kävimme ihmettelemässä vähän isompaa kaliiberia olevia kulkuvälineitä lentokentällä. Reissu sujui hyvin ja Susu katseli saapuvaa lentokonetta innolla. Myös äitejään ja isiään odottavat lapset kiinnostivat pentua kovasti; mahtaako Sususta tulla erityisen lapsirakas tapaus? Aikuiset nimittäin saavat osakseen vain pikaisen tervehdyksen, mutta lapset - ne vasta ovat jotakin! Niiden syliin voi kömpiä ja nenänpäätä nuolaista. Toivotaan, että lapset säilyvät yhtä mukavina juttuina Susun mielestä.

Pitkäkorvainen leikkisetä

Mörkö käänsikin kaikeksi onneksi jälleen kelkkansa ja palasi leikitään!-moodiin. Niinpä Susulla on nyt kokoaikainen, aina touhuun valmis leikkikaveri, jolla on aivan hykerryttävän ihanan pitkät korvakarvat. Niissä voi roikkua ja niitä voi repiä kaikin voimin. Vaikka Mörkö onkin tiukka kasvatuksessaan - liikaa pentu ei saa nenille hyppiä ja säännöt tuntuvat muutenkin olevan selkeät. Silloin leikitään, kun Mörkö haluaa, eikä Susulla ole asiaa vieläkään aina Mörkön rauhaa häiritä. Hauskaa niitä on seurata, kivat kaverukset.

Monenlaista menijää

Tänään Susu pääsi touhuamaan isommassa laumassa, kun menimme jäälle kävelemään Coody- ja Decla-snautsereiden, Juuli-kultaisennoutajan sekä Milo-keskarivilliksen kanssa. Alussa Susu tapasi myös Milon kämppiksen Veeti-villakoiran. Ihmiset moikattiin yllättävän reippasti ja innokkaasti ja Susu kapusi muutamaan syliinkin. Juuli-kultsu tuli paikalle ensimmäisenä eikä ollut ollenkaan pelottava, mutta kun innosta haukkuvat risuparrat ja villakoirat saapuivat, kävi meno Susun mielestä alkuun vähän jännäksi. Vapaaksi päästyään koiralapsen jännitys kuitenkin unohtui ja se mennä viipotti muiden mukana sen minkä pystyi. Milo kävi vähän innokkaaksi Susua kohtaan ja yritti astua tätä, mitä Susu ei oikein ymmärtänyt. Niinpä Susu sai olla sylissä sen aikaa, kun Milo oli vapaana ja Milo remmissä, kun Susu viiletti maassa. Juulin kanssa Susu vähän peuhasi ja snakujen kanssa seurusteli muuten vaan, mutta enimmäkseen pentu tyytyi seurailemaan isompien touhuja vähän kauempaa ja tutkimaan omia polkujaan. Heti se tuli aina luokse iloisesti ja istahti jalkojen juureen tapittamaan, ilman mitään pelkoa hiihtäjien tai muiden jäällä liikkujien perään lähtemisestä. Eipä Susua oikein muut tunnu paljoa kiinnostavakaan; moikata voi ja rapsuttaa saa, mutta minunkin luonani on kiva pysytellä.

Autoilu sujuu muuten nykyään todella hienosti! Susu kömpii mielellään boksiin ja simahtaa sinne melkein saman tien. Myös muissa paikoissa matkaaminen sujuu mallikkaasti.

Aamuisin poikien ollessa kävelyllä, saa Susu aina tutustua uusiin juttuihin. Olemme jatkaneet naksuun ehdollistamista, aloitelleet kontaktiharjoituksia sekä tutustuneet ahkerasti hoitotoimenpiteisiin. Kynsiä on leikelty, korvia ja silmiä putsailut, hampaita tutkittu ja suihkukaapissa tepasteltu. Kaikki sujuu mainiosti, vaikkakin Susu vähän kuuluukin siihen kun mä en haluu -joukkoon; sitä ei pelota eikä jännitä, hirvitä tai kauhistuta, se on vain välillä itse eri mieltä. Niinpä olen todennut jämäkät mutta ehdottoman lempeät otteet parhaaksi tavaksi. Myös autoon meno ja sieltä poistuleminen kuuluvat samaan kastiin, jossa tarvitaan remmin toiselta päältä luonteenlujuutta.

Pieniä lapsia

Illalla kylään tulivat Metelimäen porukka ja Veera, eli Susulle oli ihmeteltävänä kaksi pikkupoikaa, reilu puolivuotias Aki-perro sekä kaksi muuta uutta ihmistä. Susu oli vähän nuutunut eikä yltynyt kunnolla leikkiin rokkitukkaisen Akin kanssa oikein missään vaiheessa ja muutenkin vähän ujostutti. Iivari- ja Eemeli-poikia tervehti tosi nätisti; meni ihan pienenä silitettäväksi ja antoi pusutkin. Poikien leikit olivat lähinnä kiinnostavia eivätkä kovinkaan pelottavia, mutta niitä oli silti mukavinta tarkastella sylistä käsin. Norsun retuutus ja nukkuminen sujuivat kuitenkin kovassakin hälinässä ja vilskeessä, ainoastaan itku sai pennun touhuilut pysähtymään. Akin kanssa nuuskuttelivat ja touhusivat jotain pientä.

Santun mummilla kylässä

Eilen aamuohjelmana oli vierailu Santtu-seropin mummin luona, joka asuu aivan keskustan tuntumassa kerrostalossa. Niinpä Susu pääsi tutustumaan hissiin ja rappukäytävän ääniin, jotka molemmat olivat ihan kivoja juttuja. Santun kanssa Susu ei innostunut leikkimään, vaan tyytyi puuhastelemaan jalkojeni juuressa oman lelunsa kanssa. Noora, Nooran pikkuveli ja mummi nuuskuteltiin reippaasti, mutta sen enempää he eivät kiinnostaneet.

Kusti-setä ja Hilma-neiti kylässä

Eilen Susu sai taas vastaanottaa vieraita valtakuntaansa, kun espanjalainen tummakutrinen Kusti-seropi ja Mörkön pikkutäti Hilma (East Beast Esmeralda) tulivat kylään. Hilma innostui ensin hirmuisesti pienestä leikkikaverista, mutta huomatessaan millainen naskalihampainen termiitti Susu onkaan, tahtoi Hilma ottaa äkkilähdön kohti kotia. Susu nimittäin haukkaili Hilmaa surutta kyljestä, yritti riepottaa korvasta ympäri pihaa ja istui Hilman päällä. Luuli varmaan Hilmaa kivaksi pehmoleluksi. Kustista sen sijaan oli kunnon rymykaveriksi, jonka kanssa oli hauskaa vetää rallia pitkin pihaa ja nyhtää kunnon karvatuppoja hännästä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että leikkaus todella tepsi Mörkön cavanarttumaanisuuteen; se ei yrittänyt kertaakaan astua Hilmaa! Nuuskutteli vain herrasmiesmäisesti ja oli oikein kohtelias isäntä. Kustinkaan kanssa ei tullut purinoita. Susun kanssa Mörkö ei jostain syystä voinut leikkiä, kun oli vieraita, ja murjotus jatkuu yhä. Ei Mörköstä pääse perille, eilen oli niin hyvää pataa Susun kanssa ja nyt välttelee taas. Hyvä siis, kun tuli taltioitua leikkihetki ;) Seuraamme mielenkiinnolla, mitä Mörkö seuraavaksi keksii.

Kohta on lähtö kaupungille Nooran ja Santtu-seropin luokse. Mennään tutkailemaan hissiä ja bussilla matkustamista. Illalla on lisää vipinää tiedossa, kun joukko agi-ihmisiä tulee kylään koirineen ja lapsineen.

Hei me leikitään!

Ihme on tapahtunut: Mörkö leikkii Susun kanssa! Nytkin ne painivat täyttä häkää olkkarissa ja Mörkö on riemuissaan. Vielä puoli tuntia sitten Susu ei saanut tulla Mörkön lähelle ollenkaan, mutta sitten äiti keksi leikkiä niiden kanssa pihalla lakaisuharjalla. Miten voikaan olla noin pienestä kiinni? Turha lienee mainitakaan, kuinka iloisia täällä ollaan :) Ihanaa katsoa, miten Mörkö nauttii leikkiä ja miten hauskaa siitä on, kun on oma kiva pikkusisko. Tuota menoa se ei malta lopettaa leikkimistä ollenkaan.

//. Vielä todistusaineistoa pari kappaletta:

Ensimmäinen video

Toinen video, jossa Susua jo väsyttää, mutta Mörkö tahtoo vain leikkiä. Se on niin kivaa!

Lentävä australialainen

Eilen Susu sai vieraan, kun kolmevuotias villakoira-volpino -mix Santtu saapui kylään. Santtu on melko samaa kaliiberia kuin Susukin - niillä on jopa samanlaiset luilla ja tassuilla kuvioidut remmitkin, Susulla vain söpön punainen ja Sanella miehekkään musta. Susu riemastui leikkikaverista. Pentu on kyllä tosi raju, juoksee täysillä päin ja hyppää niskaan. Santtu, joka ei vähästä yleensä hätkähdä, oli sekin vähän mietteissään pienestä termiitistä, niin ahkerasti Susu keksi juttuja sen päänmenoksi. Sisällä koirat vielä vetivät yhdessä nakkipötköä ja juoksivat pallon perässä. Mörkö ja Santtu sietävät toisiaan pitkin hampain, joten on hienoa, jos Susun kanssa juttu luistaa noin hyvin.






Leikkikoulun teoria... tulossa!

Äidin työpaikalla... tulossa!

City-Susu

Aamulla käytiin taas hoitamassa maskotin tehtäviä jäähallilla. Halli alkaa tuntua jo ilmeisen kotoisalta, sillä sen käytävälle lorotettiin reteästi lammikko.

Äsken käväistiin kaupungin hulinassa. Autossa matkustaminen sujuu jo tosi näppärästi; Susu käy heti makoilemaan boksiin (joka on siis Mörkön) ja nukkuukin siellä mielellään. Pikkukotiin meneminen ja sieltä lähteminen on sen sijaan vähän takkuista jostain syystä ja vaatii aika paljon houkuttelua. Kaupungilla suunnattiin ensin eläinkauppa Palominoon, jossa olikin konkurssiloppuunmyynti. Ostoslistalla oli Topille ravintolisäputeli, mutta tuotetta ei liikkeessä enää ollutkaan. Mukaan tarttui kuitenkin pilkkahintaan, suorastaan ilmaiseksi, sievä punertavaruutuinen takki, jonka laskeskelimme olevan sopivan kokoinen Susulle aikuisena. Kaupassa oli hauskaa ja Susu aloitti heti siivojanhommat pyydystelemällä pikkukiviä ja hintalappuja lattialta. Myyjiäkin moikkailtiin reippaasti. Seuraavaksi käännettiin nokat kohti optikkoliikettä, jossa pentu sai pysyä visusti sylissä. Silmälasit hyllyissä olisivat muuten saaneet aikamoista kyytiä. Siellä oli myös sellainen ihanan pörröinen oranssi matto - mitä mainioin pisutusalusta siis.

Loppuaika pyörittiin keskustassa, odoteltiin äitiä apteekista ja tervehdittiin kaikenlaisia ihmisiä. Aika moni tulee moikkaamaan söpöä pentua ja Susun erikoinen ulkonäkö vetää ihmisiä oikein magneetin lailla puoleensa. Susu suhtautui ihmisiin varmaan juuri niin kuin pentu tekee muutenkin jännässä paikassa; usein kävi nuuskaisemassa ja lipaisemassa kättä ja siirtyi sitten ihmettelemään jotain muuta. Muutamien kanssa seurusteli enemmänkin, mutta ketään ei pelännyt vaan oli lähinnä välinpitämätön. Rotua tunnetaan yllättävän huonosti - paras veikkaus oli australiankarjakoira, oikein ei arvannut kukaan. Sinisiä simmuja kuitenkin ihasteltiin ja päiviteltiin miten uskollisesti pentu tapittaa jalkojen juuressa. Tapittamisen Susu tosiaan osaakin - etenkin, jos on namia lähistöllä. Talon tavoille on siis jo opittu, ja kun koirille annetaan nameja, niin Susu istuu sievästi rivissä poikien kanssa anova kerjäyskatse silmissään. Hassu tyttö! Kuultiinpa myös muuten kysymys "Onko se kissa vai koira?", eli moneksi muuttuu tuo typy.

Paluumatkalla koukattiin vielä Valintatalon kautta ja koska Susu torkkui niin tyytyväisen oloisena kopassaan, uskalsimme jättää sen yksin autoon odottelemaan pikakauppareissun ajaksi. Pentu otti homman varsin hyvin ja veteli sikeitä tullessamme takaisin. Reipas otus.

Huomenna tavataan taas uusi, ihan erinäköinen koiruus kuin muut tähän mennessä - sekarotuinen, parrakas pikku-Santtu.

Monenlaista puuhaa

Ruokaa mulle tuokaa! Pientä koiralasta pidetään nälässä!

Vaikka onhan nää mun jalat kasvanut parissa päivässä varmaan kymmenen senttiä, eli kyllä täällä jotain murua rinnan alle saa. Mutta enemmänkin voisi saada!

No mutta vihdoinkin! Nyt äkkiä nappulat huiviin, ennen kuin ne lähtevät kävelemään!

Ruokalevon aika.

Kuvasarjasta voi varmaan päätellä, että ruoka maistuu tytölle erinomaisesti. Niinkin hyvin, että turpoavia nappuloita vahditaan uskollisesti, jos muuta ohjelmaa ei ole. Topi näyttää saaneen siis varteenotettavan haastajan talon harjaantunein kerjääjä -skabaan mukaan. Lisää kuvia ruokailun odotuksesta täällä. Tässä kannettavalla ei ole mitään muokkausohjelmaa, joten tiedostot ovat järjettömän suuria eikä niitä ole rajailtu tai muuta hienosäätöä tehty. Vaan Susuhan se pääasia kuvissa on.

Ensimmäisen päivän jatkuva touhukkuus on vaihtunut syklittäiseen nukun-leikin-nukun-leikin -vaihteluun. Nopeasti energiavarastot on taas tankattu ja meno jatkuu, mutta monen tunnin valveillaoloja ei tänään ole ollut enää lainkaan. Ensimmäisenä päivänä pentu ei tainnut vain malttaa asettua nukkumaan. Suosikkipaikkoja nyt ovat sängynalusluola ja kodinhoitohuoneen eteinen. Luolaan on kiva kömpiä piiloon niin, että vain nenunpää näkyy, ja kodinhoitohuoneen laattalattia on ihanan lämpöinen lattialämmityksen takia.

Eilen illalla käväistiin vielä pikaisesti jäähallilla joukkuekavereitani moikkailemassa - Susu on jo nimetty joukkueen maskotiksi. Tytöt onkin tosi kivoja Sususta ja se mönkii sylissä ja pesee naamat. Eilen oli vähän väsymystä ilmassa ja pentu meinasi simahtaa kenkieni päälle nukkumaan, mutta vähän jaksoi seurustellakin rapsuttajien kanssa. Hallilla oli eilen myös edustusjoukkueen peli ja meteli oli sen mukainen; torvet soivat, rummut pärisivät ja yleisö huusi. Ihan kovimpaan meteliin ei menty ollenkaan, vaan tyydyttiin katselemaan kauempaa. Häntä pysyikin ylhäällä koko ajan ja reippaasti Susu käveli itse liukkailla lattioilla. Isokokoiset, pelitunnelmissa riehaantuneet miehet käytiin nuuskimassa ja vähän lipomassa käsiä, mutta enempää tuttavuutta Susu ei halunnut tehdä.

Tänään ohjelmarintamalla oli tiedossa isosiskoni Soinnun poikaystävän Timon perheen luona vierailu. Kävi kuitenkin niin hassusti, että vierailu osui juuri siihen nukkumisaikaan ja Susu oli vain torkkunut kylässä. Kerrostalo oli ollut helppo nakki ja kaikki ihmiset mukavia. Tänään ollaan lisäksi tutustuttu lisää suihkukaappiin, jonne mennään nyt vapaaehtoisesti häntä viuhuen ja kynsisaksiin, jotka eivät sitten olekaan ihan niin kivat. Yksi kynsi leikattiin ja muita vain kosketeltiin saksilla. Susu antaa kyllä leikata nätisti, vähän vain yrittää tassua heilutella, mutta hirmu kivaa puuha ei ole. Siispa siihen pyritään.