Tänään Susu pääsi touhuamaan isommassa laumassa, kun menimme jäälle kävelemään Coody- ja Decla-snautsereiden, Juuli-kultaisennoutajan sekä Milo-keskarivilliksen kanssa. Alussa Susu tapasi myös Milon kämppiksen Veeti-villakoiran. Ihmiset moikattiin yllättävän reippasti ja innokkaasti ja Susu kapusi muutamaan syliinkin. Juuli-kultsu tuli paikalle ensimmäisenä eikä ollut ollenkaan pelottava, mutta kun innosta haukkuvat risuparrat ja villakoirat saapuivat, kävi meno Susun mielestä alkuun vähän jännäksi. Vapaaksi päästyään koiralapsen jännitys kuitenkin unohtui ja se mennä viipotti muiden mukana sen minkä pystyi. Milo kävi vähän innokkaaksi Susua kohtaan ja yritti astua tätä, mitä Susu ei oikein ymmärtänyt. Niinpä Susu sai olla sylissä sen aikaa, kun Milo oli vapaana ja Milo remmissä, kun Susu viiletti maassa. Juulin kanssa Susu vähän peuhasi ja snakujen kanssa seurusteli muuten vaan, mutta enimmäkseen pentu tyytyi seurailemaan isompien touhuja vähän kauempaa ja tutkimaan omia polkujaan. Heti se tuli aina luokse iloisesti ja istahti jalkojen juureen tapittamaan, ilman mitään pelkoa hiihtäjien tai muiden jäällä liikkujien perään lähtemisestä. Eipä Susua oikein muut tunnu paljoa kiinnostavakaan; moikata voi ja rapsuttaa saa, mutta minunkin luonani on kiva pysytellä.
Autoilu sujuu muuten nykyään todella hienosti! Susu kömpii mielellään boksiin ja simahtaa sinne melkein saman tien. Myös muissa paikoissa matkaaminen sujuu mallikkaasti.
Aamuisin poikien ollessa kävelyllä, saa Susu aina tutustua uusiin juttuihin. Olemme jatkaneet naksuun ehdollistamista, aloitelleet kontaktiharjoituksia sekä tutustuneet ahkerasti hoitotoimenpiteisiin. Kynsiä on leikelty, korvia ja silmiä putsailut, hampaita tutkittu ja suihkukaapissa tepasteltu. Kaikki sujuu mainiosti, vaikkakin Susu vähän kuuluukin siihen kun mä en haluu -joukkoon; sitä ei pelota eikä jännitä, hirvitä tai kauhistuta, se on vain välillä itse eri mieltä. Niinpä olen todennut jämäkät mutta ehdottoman lempeät otteet parhaaksi tavaksi. Myös autoon meno ja sieltä poistuleminen kuuluvat samaan kastiin, jossa tarvitaan remmin toiselta päältä luonteenlujuutta.
Autoilu sujuu muuten nykyään todella hienosti! Susu kömpii mielellään boksiin ja simahtaa sinne melkein saman tien. Myös muissa paikoissa matkaaminen sujuu mallikkaasti.
Aamuisin poikien ollessa kävelyllä, saa Susu aina tutustua uusiin juttuihin. Olemme jatkaneet naksuun ehdollistamista, aloitelleet kontaktiharjoituksia sekä tutustuneet ahkerasti hoitotoimenpiteisiin. Kynsiä on leikelty, korvia ja silmiä putsailut, hampaita tutkittu ja suihkukaapissa tepasteltu. Kaikki sujuu mainiosti, vaikkakin Susu vähän kuuluukin siihen kun mä en haluu -joukkoon; sitä ei pelota eikä jännitä, hirvitä tai kauhistuta, se on vain välillä itse eri mieltä. Niinpä olen todennut jämäkät mutta ehdottoman lempeät otteet parhaaksi tavaksi. Myös autoon meno ja sieltä poistuleminen kuuluvat samaan kastiin, jossa tarvitaan remmin toiselta päältä luonteenlujuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti