perjantai 30. tammikuuta 2009

Se on... Susu!

Heti perään toinen teksti :)

Toissapäivänä, keskiviikkona 28.1., matkasimme taas kohti Liperiä, tällä kertaa kolmen hengen voimin, minä, isä ja äiti. Asiaa oli kovasti viikon aikana pohdittu - kuka meille, mikä nimeksi, luovutusaika.. Tyhjin käsin kuitenkin olimme hyvin pitkälti, ei ollut hajua oikein mistään jutusta.

Unnu otti meidät jo rauhallisemmin vastaan, tunnisti ja asettui heti rapsuteltavaksi. Unski ja Pamikin tohottivat eikä Unski varsinkaan olisi malttanut millään poistua hetkeksi oven taakse. Hauskat tytöt!

Pennut vetelivät taas täyttä häkää hirsiä, huono aika selvästikin tuo iltaseitsemän. Kuitenkin, kun menin istumaan pentulaatikkoon (jota oli muuten laajennettu isoksi aitaukseksi!), Susu tuli heti moikkaamaan. Häntä heilui ja kieli lipoi hurjaa tahtia, kun pikkuneiti tervehti innokkaasti. Otin sen syliin ja Miimin sanojen m
ukaan se tosiaankin oli yhtä leveä kuin pitkä ;) Painoin sen kaulalleni ja pentu oli siinä ihan levollisena, kuten myös sittenkin kun laitoin sen varovasti selälleen ja pidin kiinni. Hetken päästä oli kuitenkin halu jo jatkaa matkaa, mutta kun päästin tytön, se jäikin kellimään pikkutassuja heilutellen.

Tässä välissä joimme kahvit ja Miimi kertoi, että Susuhan se oli ketä hän oli sijoitukseen eniten miettinyt. Arvelinkin jo Susua heti, kun kuulin joulukuussa millaisia pentuja oli syntynyt. Susu on eniten Unnua muistuttava ja muutenkin 'Patchcoat-tyylinen'. Pää sillä on hyvä, samanlainen leveä kuin äidillänsäkin. Näin ollen meille muuttaa muutaman viikon päästä blue merle white & tan -neito Patchcoat Sweet Dream, työnimeltään Susu. Nyt ajatukseen alkaa t
ottua, aluksi jäin keikkumaan kahden vaiheille Susun ja Lilyn välille, mutta näin on varmasti oikein hyvä. Susun kaltainen ainakin tässä vaiheessa tasainen ja varma pentu on juuri hyvä tähän hulinaan.


Tässä taas ajatuksia pennuista:

Sasu
  • edelleenkin suurin
  • torkkui taas paljon, mutta heräsi loppuajasta ja sitten riitti kyllä menoa
  • säpsähti sylissäni ollessaan kättäni, joka tuli sivusta ja Miimin kahahduttaman sanomalehden ääntä
  • leikki äidin kanssa
Vili
  • Vili-poika veteli sikeitä ihan koko ajan, nurkasta kuului vain tyytyväistä tuhinaa
Susu
  • Miimi kertoi seuraavaa: Susu lähtee heti seikkailemaan rohkeasti omille teilleen, kun vain tilaisuus tulee - liikkuu yksinkin reippasti, ei hätkähdä mitään
  • yhtä leveä kuin pitkä, varsin hyvinsyövä pikkutyttö -> mitä todennäköisimmin vanhempanakin yhtä ahne
  • herttainen, kauhean topakkana ja tärkeänä toimittaa asioita
  • oli virkeänä lähes koko ajan, makoili sylissä, pureskeli ja nuoleskeli käsiä, haki paljon kontaktia, oli koko ajan rauhallisena sylissä
  • varman oloinen tapaus


Lily
  • mahtavan kaunis, kiiltävän musta ja tosi nätti pää
  • kuin pieni pentubodari: jäntevä ja lihaksikas
  • on ollut viime päivät aktiivisin pennuista
  • vahvan oloinen pentu
  • nukkui alkuajan, lopussa heräsi ja telmi muiden kanssa
  • selälleen joutuessa oli vähemmän aikaa levollinen kuin Susu
Lara
  • krooh, phyyh, sanoi Lara ja nukkui koko ajan
Siru
  • Siru hauskuutti taas - tukka pystyssä haastoi toisia leikkiin, teki hyökkäyksiä varpaita kohtaan ja yritti syödä paitaa
  • nukkui aluksi, mutta heräsi pian, kun huomasi että laatikossa oli ohjelmaa tarjolla
  • mahtava pikkukirppu :)
Sellaista tällä kertaa.

Nimimietintä on käynnissä täydellä höyryllä. Susu näyttää kyllä ihan Susulta, mutta se on ihmisen nimi ja on tosi monta Sussua ja Susua. Namu voisi olla kuvaava tai jokin muu suloinen, söötti ja tyttömäinen nimi. Tämä neiti nimittäin vaikuttaa katselevan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi :)

Ensimmäinen tapaaminen

Viikko sitten keskiviikkona, 21.1., sitten käytiin ensimmäistä kertaa pentuja kurkkimassa. Kolmeviikkoiset mönkeröt olivat kovin unista porukkaa, mutta heräilivät vierailumme aikana hiljalleen yksi kerrallaan. Unnu oli kovin topakkana, mutta muutama nami eikä hätä ollut enää minkäänmoinen. Vielä varsin äitiysmassuinen pikkuäiskä passitettiin kuitenkin toiseen huoneeseen, että pääsimme seurustelemaan pentujen kanssa ihan kunnolla. Pikku-Siru oli ensin hereillä, mutta oli taas sitten niin eläväisellä tuulella, että sai palata vipeltämään pentulootaan purkamaan energiaansa. Susu-merle alkoi liikehtiä seuraavana ja pääsi siten kellimään äidin syliin. Seuraavaksi hellittäväksi pääsi Vili, minun syliini, sitten Sasu isälle ja Kerttu taisi saada Lilyn huomaansa. Pian jo löysimme itsemme pentulaatikosta jalat puutuneina, mutta mitäs pienistä - pennut korvasivat kaikein jalkojen pistelyn ja muun! Susu viihtyi Kertun sylissä ja minä touhusin Sirun kanssa - syötin sitä tuttipullolla, pidin sylissä ja ja rapsuttelin.

Tällaisia mietteitä jäi kustakin pennusta ekalta tapaamiskerralta:

Sasu
  • ei juuri mitään havaintoa, jättiläispoika köllötteli tyytyväisenä laatikon nurkassa eikä paljoa naamaansa näyttänyt
  • omaan silmääni jännä kuvointi naamassa - tosi paljon valkoista, väriä vain silmien ympärillä
Vili
  • ei havaintoa tästäkään jätkästä, nukkui paljon
  • sylissä viihtyi tosi hyvin, nukahti heti eikä piipannut lainkaan
Susu
  • viihtyi sylissä oikeastaan koko vierailun ajan
  • rauhallisen ja luottavaisen oloinen
  • Kertun suosikki
Lily
  • ei paljoa nenäänsä näyttänyt, vähän vain aluksi
  • aivan ihanat merkit!
Lara
  • veteli autuaasti hirsiä koko ajan
Siru
  • hassu pikkutyttö, tosi tomera ja eloisa
  • viihtyi ihmisen lähellä, mönki sylissä eikä olisi halunnut lähteä kauemmas ollenkaan
  • imi sormea
  • paljon pienempi kuin muut
  • syötin tuttipullolla
  • kävi pissalla paperilla!
  • oma suosikkini
Huomaa selvästi, miten se pentu, jonka kanssa eniten puuhastelee, tuntuu mukavalta ja 'omalta'.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Viralliset nimet

Nyt on pennuilla virallisetkin nimet! Todella kauniita nimiä kaikki, itse ihastuin erityisesti Laran nimeen, Patchcoat Shangri La ja äitiä taasen miellytti kovasti Sasun nimin, Patchcoat Saskatchewan. Ihanat tarinat kaikkien nimien takana kyllä on :)

Tässä siis suora lainaus pentublogista, Miimin kirjoittamana:

Sasu = Patchcoat Saskatchewan. Blue merle - väri viittaa minusta aina jotenkin virtavan veden välkkeeseen. Yritän saada myös jokaiseen pentueeseen vähintään yhden Amerikan alkuperäiskansoihin viittaavan nimen. Saskatchewan on cree-intiaanien kielellä nopeasti virtaava joki (se on myös yksi Kanadan preeriaprovinsseista, jonka halki virtaa samanniminen joki). Nopeus on myös kovasti toivattava ominaisuus tälle pikkupojalle!


Vili = Patchcoat Sheridan. Sheridan on irlantilainen pojan nimi, ja merkitsee villiä. Gaelinkielinen merkitys on myös etsijä tai tiedustelija. Sopii hyvin partiopoika-aussielle.


Susu = Patchcoat Sweet Dream. Paitsi että Susu on kovin Sweet, se jatkaa unelma-linjaa: Unelma mummo = American Dream, Unnu-äiti = Daydream ja nyt siis tytär on suloinen unelma / uni. Ja eniten äitinsä näköinen koko pentueesta.


Lara = Patchcoat Shangri La. Shangri La on englantilaisen James Hiltonin romaanissaan Sininen kuu (Lost Horizon, 1933) esittelemä fiktiivinen paikka, kadotettu paratiisi, tarunhohtoinen rauhan, kauneuden ja harmonian kehto. Lara on tumma, viehättävä, arvoituksellinen ja täydellinen. (Sitä paitsi se sopii hyvin yhteen seuraavan nimen kanssa:)


Lily = Patchcoat Shanghai Lily. "Kaksostyttöjen" toinen kaunotar, kiiltävän musta valkoisine iltapuvun käsineineen. Shanghai Lilyä esittää Marlene Dietrich elokuvassa Shanghain pikajuna (USA 1932). Lily on ovela, taitava ja kaunis. Lilyn huonosta maineesta huolimatta hänen rakkautensa on pyyteetöntä ja kuolematonta.


Siru = Patchcoat Shenandoah . "Oh Shenandoah" on ikivanha amerikkalainen (irlantilaista perua?) kansanlaulu. Se kertoo turkiskauppiaasta joka on rakastunut intiaanipäällikön tyttäreen. Laulusta on myös muita tekstiversioita. Mutta nimi Shenandoah on alun perin irokeesien kieltä, ja suora käännös on tähtien tytär. Siru syntyi tähtiyönä pohjoisen tähtitaivaan alla pakkasen ja ensimmäisten uudenvuoden ilotulitusrakettien paukkuessa. Tähtitaivaan tuikkeen alla olen valvonut Sirun kanssa ja toivonut , että taivas pitäisi huolta pienestä tyttärestään.


Tänään mennään vihdoin ja viimein katsomaan pentuja! Jännää, odotan tosi innolla. Lara, Lily vai Susu.. Vai kenties Siru? En malta odottaa :)

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Aussietreffailua ja pentupiirteitä

Eilen tapasin Unnu-äiskän omistajan Hannen ja Hertta-kämppiksen Kajaanin tammitapahtumassa. Kävin juttelemassa muutaman muunkin aussien omistajan kanssa. Kaikki koirat, joihin tutustuin, olivat sosiaalisia ja reippaan oloisia - tervehtivät nätisti ja arkailematta mutteivät olleet mitään yliystävällisiä höselöitä. Yritin muutenkin tarkkailla aussieita sen minkä pyrtsikehältä ehdin ja tasaista porukkaa tuntuivat olevan. Yhden näin rähjäävän toiselle, muuten bongailemani aussiet käyttäytyivät suorastaan mallikelposesti ja monet vetelivät tirsoja hälinän keskellä. Itse aussiekehä jäi valitettavasti näkemättä, mutta mukavasti kisapaikalla vilisi aussieita vielä illemmallakin. Agiradoilla liiteli yllättävän monta aussieta ja monia tosi vauhdikkaitakin tapauksia näkyi.

Tänään Miimi laittoi viestiä pentusista. Lily on porukan kaunokainen, pikimusta ja valkohanskainen. Lara-sisko taasen on tasainen ja varma, hiljainen puurtaja. Pikku-Siru on vieläkin todella pieni muihin verrattuina, mutta kasvaa hyvää vauhtia ja on hirmuinen menijä. Toivotaan, että elo jatkuu yhtä mukavaan malliin. Merle-poika Sasu on varsinainen jötikkä verrattuna muihin, Vili-pojasta emme ole kuulleet sen kummempaa raporttia. Tyttöihin nyt ollaan keskitytty :)

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Mikä nimeksi?

Nimimietintää...

  • Ahaa
  • Hera
  • Hila
  • Hymy
  • Keiju
  • Kisla
  • Laulu
  • Lou
  • Melli
  • Metka
  • Metku
  • Miilu
  • Mili
  • Namu
  • Nauru
  • Noppa
  • Nopsa
  • Okra
  • Pikku
  • Pilke
  • Pilkku
  • Pisku
  • Puro
  • Pusu
  • Rae
  • Sinko
  • Siro
  • Susu
  • Tik
  • Tirri
  • Täplä
  • Uni
  • Vea
  • Velmu
  • Viita
  • Vila
  • Vinkki
  • Virnu
  • Viuh
  • Viuhti
  • Viva
  • Whipii

Alkuaskeleet

Pikkuaussien tarina alkoi alkusyksystä 2008, kun vierailimme ensimmäisen kerran Miimillä. Niihin aikoihin haikailimme vielä kovasti pyreneittenpaimenkoiran perään, ja tutustumisretki aussieiden maailmaan tehtiin lähinnä näön vuoksi - ei tarvitsisi sitten jossitella. Pami ja Unski hurmasivat meidät täysin kovasti topimaisella olemuksellaan, mutta siirsimme aussieajatukset kuitenkin takaisin taka-alalle. Miimille olisi tulossa seuraava pentue kuluvana syksynä red merle -narttu Unnulle ja isänä toimisi rapakon takana asusteleva texasilainen black tri Rocky, mutta pentueen ajankohta, loppusyksy, tuntui turhan aikaiselta. Niinpä päätimme jatkaa aktiivista tutustumista muihinkin rotuihin. Unnu-äiskän juoksu venyikin vähän myöhemmälle ajankohdalle, mitä alunperin luulimme, ja niin tulivat aussiepohdinnat taas kovin ajankohtaisiksi. Muutamaa päivää ennen pentujen syntymää, sunnuntaina 28.12., käytyämme koko perheen voimin Miimillä ja tutustuttuamme lähiseudun aussieporukkaan, löimme päätöksen lukkoon.

Uudenvuodenaattona se vihdoin tapahtui: kuusi pientä aussielasta näki päivänvalon. Pentulaatikossa möyrii nyt siis neljä tyttöä - kolme black tricoloria ja yksi blue merle white & tan - sekä kaksi poikaa - toinen black tricolor, toinen blue merle white & tan. Kaikki pennut voivat hyvin ja pienimmänkin elo alkaa nyt sujua toivotulla tavalla. Kovasti nyt vain siis odotellaan pentujen kasvua ja toki niiden tapaamista! Katsellaan, josko siellä meille sopiva neitokainen möyrisi :)