Viikko sitten keskiviikkona, 21.1., sitten käytiin ensimmäistä kertaa pentuja kurkkimassa. Kolmeviikkoiset mönkeröt olivat kovin unista porukkaa, mutta heräilivät vierailumme aikana hiljalleen yksi kerrallaan. Unnu oli kovin topakkana, mutta muutama nami eikä hätä ollut enää minkäänmoinen. Vielä varsin äitiysmassuinen pikkuäiskä passitettiin kuitenkin toiseen huoneeseen, että pääsimme seurustelemaan pentujen kanssa ihan kunnolla. Pikku-Siru oli ensin hereillä, mutta oli taas sitten niin eläväisellä tuulella, että sai palata vipeltämään pentulootaan purkamaan energiaansa. Susu-merle alkoi liikehtiä seuraavana ja pääsi siten kellimään äidin syliin. Seuraavaksi hellittäväksi pääsi Vili, minun syliini, sitten Sasu isälle ja Kerttu taisi saada Lilyn huomaansa. Pian jo löysimme itsemme pentulaatikosta jalat puutuneina, mutta mitäs pienistä - pennut korvasivat kaikein jalkojen pistelyn ja muun! Susu viihtyi Kertun sylissä ja minä touhusin Sirun kanssa - syötin sitä tuttipullolla, pidin sylissä ja ja rapsuttelin.
Tällaisia mietteitä jäi kustakin pennusta ekalta tapaamiskerralta:
Sasu
Tällaisia mietteitä jäi kustakin pennusta ekalta tapaamiskerralta:
Sasu
- ei juuri mitään havaintoa, jättiläispoika köllötteli tyytyväisenä laatikon nurkassa eikä paljoa naamaansa näyttänyt
- omaan silmääni jännä kuvointi naamassa - tosi paljon valkoista, väriä vain silmien ympärillä
- ei havaintoa tästäkään jätkästä, nukkui paljon
- sylissä viihtyi tosi hyvin, nukahti heti eikä piipannut lainkaan
- viihtyi sylissä oikeastaan koko vierailun ajan
- rauhallisen ja luottavaisen oloinen
- Kertun suosikki
- ei paljoa nenäänsä näyttänyt, vähän vain aluksi
- aivan ihanat merkit!
- veteli autuaasti hirsiä koko ajan
- hassu pikkutyttö, tosi tomera ja eloisa
- viihtyi ihmisen lähellä, mönki sylissä eikä olisi halunnut lähteä kauemmas ollenkaan
- imi sormea
- paljon pienempi kuin muut
- syötin tuttipullolla
- kävi pissalla paperilla!
- oma suosikkini
