City-Susu

Aamulla käytiin taas hoitamassa maskotin tehtäviä jäähallilla. Halli alkaa tuntua jo ilmeisen kotoisalta, sillä sen käytävälle lorotettiin reteästi lammikko.

Äsken käväistiin kaupungin hulinassa. Autossa matkustaminen sujuu jo tosi näppärästi; Susu käy heti makoilemaan boksiin (joka on siis Mörkön) ja nukkuukin siellä mielellään. Pikkukotiin meneminen ja sieltä lähteminen on sen sijaan vähän takkuista jostain syystä ja vaatii aika paljon houkuttelua. Kaupungilla suunnattiin ensin eläinkauppa Palominoon, jossa olikin konkurssiloppuunmyynti. Ostoslistalla oli Topille ravintolisäputeli, mutta tuotetta ei liikkeessä enää ollutkaan. Mukaan tarttui kuitenkin pilkkahintaan, suorastaan ilmaiseksi, sievä punertavaruutuinen takki, jonka laskeskelimme olevan sopivan kokoinen Susulle aikuisena. Kaupassa oli hauskaa ja Susu aloitti heti siivojanhommat pyydystelemällä pikkukiviä ja hintalappuja lattialta. Myyjiäkin moikkailtiin reippaasti. Seuraavaksi käännettiin nokat kohti optikkoliikettä, jossa pentu sai pysyä visusti sylissä. Silmälasit hyllyissä olisivat muuten saaneet aikamoista kyytiä. Siellä oli myös sellainen ihanan pörröinen oranssi matto - mitä mainioin pisutusalusta siis.

Loppuaika pyörittiin keskustassa, odoteltiin äitiä apteekista ja tervehdittiin kaikenlaisia ihmisiä. Aika moni tulee moikkaamaan söpöä pentua ja Susun erikoinen ulkonäkö vetää ihmisiä oikein magneetin lailla puoleensa. Susu suhtautui ihmisiin varmaan juuri niin kuin pentu tekee muutenkin jännässä paikassa; usein kävi nuuskaisemassa ja lipaisemassa kättä ja siirtyi sitten ihmettelemään jotain muuta. Muutamien kanssa seurusteli enemmänkin, mutta ketään ei pelännyt vaan oli lähinnä välinpitämätön. Rotua tunnetaan yllättävän huonosti - paras veikkaus oli australiankarjakoira, oikein ei arvannut kukaan. Sinisiä simmuja kuitenkin ihasteltiin ja päiviteltiin miten uskollisesti pentu tapittaa jalkojen juuressa. Tapittamisen Susu tosiaan osaakin - etenkin, jos on namia lähistöllä. Talon tavoille on siis jo opittu, ja kun koirille annetaan nameja, niin Susu istuu sievästi rivissä poikien kanssa anova kerjäyskatse silmissään. Hassu tyttö! Kuultiinpa myös muuten kysymys "Onko se kissa vai koira?", eli moneksi muuttuu tuo typy.

Paluumatkalla koukattiin vielä Valintatalon kautta ja koska Susu torkkui niin tyytyväisen oloisena kopassaan, uskalsimme jättää sen yksin autoon odottelemaan pikakauppareissun ajaksi. Pentu otti homman varsin hyvin ja veteli sikeitä tullessamme takaisin. Reipas otus.

Huomenna tavataan taas uusi, ihan erinäköinen koiruus kuin muut tähän mennessä - sekarotuinen, parrakas pikku-Santtu.

Monenlaista puuhaa

Ruokaa mulle tuokaa! Pientä koiralasta pidetään nälässä!

Vaikka onhan nää mun jalat kasvanut parissa päivässä varmaan kymmenen senttiä, eli kyllä täällä jotain murua rinnan alle saa. Mutta enemmänkin voisi saada!

No mutta vihdoinkin! Nyt äkkiä nappulat huiviin, ennen kuin ne lähtevät kävelemään!

Ruokalevon aika.

Kuvasarjasta voi varmaan päätellä, että ruoka maistuu tytölle erinomaisesti. Niinkin hyvin, että turpoavia nappuloita vahditaan uskollisesti, jos muuta ohjelmaa ei ole. Topi näyttää saaneen siis varteenotettavan haastajan talon harjaantunein kerjääjä -skabaan mukaan. Lisää kuvia ruokailun odotuksesta täällä. Tässä kannettavalla ei ole mitään muokkausohjelmaa, joten tiedostot ovat järjettömän suuria eikä niitä ole rajailtu tai muuta hienosäätöä tehty. Vaan Susuhan se pääasia kuvissa on.

Ensimmäisen päivän jatkuva touhukkuus on vaihtunut syklittäiseen nukun-leikin-nukun-leikin -vaihteluun. Nopeasti energiavarastot on taas tankattu ja meno jatkuu, mutta monen tunnin valveillaoloja ei tänään ole ollut enää lainkaan. Ensimmäisenä päivänä pentu ei tainnut vain malttaa asettua nukkumaan. Suosikkipaikkoja nyt ovat sängynalusluola ja kodinhoitohuoneen eteinen. Luolaan on kiva kömpiä piiloon niin, että vain nenunpää näkyy, ja kodinhoitohuoneen laattalattia on ihanan lämpöinen lattialämmityksen takia.

Eilen illalla käväistiin vielä pikaisesti jäähallilla joukkuekavereitani moikkailemassa - Susu on jo nimetty joukkueen maskotiksi. Tytöt onkin tosi kivoja Sususta ja se mönkii sylissä ja pesee naamat. Eilen oli vähän väsymystä ilmassa ja pentu meinasi simahtaa kenkieni päälle nukkumaan, mutta vähän jaksoi seurustellakin rapsuttajien kanssa. Hallilla oli eilen myös edustusjoukkueen peli ja meteli oli sen mukainen; torvet soivat, rummut pärisivät ja yleisö huusi. Ihan kovimpaan meteliin ei menty ollenkaan, vaan tyydyttiin katselemaan kauempaa. Häntä pysyikin ylhäällä koko ajan ja reippaasti Susu käveli itse liukkailla lattioilla. Isokokoiset, pelitunnelmissa riehaantuneet miehet käytiin nuuskimassa ja vähän lipomassa käsiä, mutta enempää tuttavuutta Susu ei halunnut tehdä.

Tänään ohjelmarintamalla oli tiedossa isosiskoni Soinnun poikaystävän Timon perheen luona vierailu. Kävi kuitenkin niin hassusti, että vierailu osui juuri siihen nukkumisaikaan ja Susu oli vain torkkunut kylässä. Kerrostalo oli ollut helppo nakki ja kaikki ihmiset mukavia. Tänään ollaan lisäksi tutustuttu lisää suihkukaappiin, jonne mennään nyt vapaaehtoisesti häntä viuhuen ja kynsisaksiin, jotka eivät sitten olekaan ihan niin kivat. Yksi kynsi leikattiin ja muita vain kosketeltiin saksilla. Susu antaa kyllä leikata nätisti, vähän vain yrittää tassua heilutella, mutta hirmu kivaa puuha ei ole. Siispa siihen pyritään.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana

Tänään suuntasimme aamulla heti ensimmäisenä kaverini Anniinan ja hänen Elli-koiransa luokse kylään. Elli on kahdeksankuinen fieldspanielityttö, joka tykkää kaikista ja kaikesta - tyypillinen rotunsa edustaja siis. Siinäpä vasta mukava leikkikaveri Susulle! Vielä lisää uusia juttuja toi Anniinan pikkusisko Venla, jonka ansiosta Susu sai totutella myös lapsiin. Vaikka eipä tuo koiralapsi paljoa aikaa totutteluun käytä, päinvastoin. Heti alkoi hurja ralli Ellin kanssa ja niin Anniina, Venla kuin Anniinan äitikin olivat mukavia tuttavuuksia. Venlan sylissä Susu viihtyi hyvin ja oli kaikin puolin reipas koko ajan. Jos Elli erehtyi pomppaamaan sohvalle, aloitti Susu hurjan komentamisen eikä pentu syvässä lumihangessakaan antanut yhtään periksi. Ystävällinen Elli leikki Susun kanssa kiltisti ja tytöillä oli tosi hauskaa. Myös automatkat sujuivat hyvin, vähän boksi oli menomatkalla aluksi jännä ja piti piipittää, mutta kotimatkalla pentu simahti kuin saunalyhty heti kun liikkeelle päästiin. Elliä ja muita mennään taas pian moikkaamaan, oli niin kiva vierailu!

Muutamia otoksia reissulta - hurjia riehumiskuvia ei pimeässä metsässä oikein saanut mutta ehkä näistäkin jotain näkee.

Elo akselilla Topi-Mörkö-Susu sujuu entiseen malliin - toisiansa väistellen. Nytkin on ihan rauhallista, Susu vetelee hirsiä kyläreissusta väsyneenä ja pojat seuraavat ruuanlaittoa keittiössä. Hyvinhän tämä sujuu. Tänään Topi ja Mörkö saavat omaa aikaa agilitytreeneissä, kun koiralapsi jää kotiin sosiaalistamaan itseään siskojeni kavereiden kanssa.

Käsittelyharjoituksia ja muita pikkutreenejä ollaan tehty jonkin verran. Eilen illalla käytiin tutustumassa liukkaaseen ja kumisevaan suihkukaappiin, kosketeltiin tassuja kynsisaksilla ja vähän harjailtiin. Naks-namia eli naksuttimeen ehdollistamista opeteltiin tänäaamuna ja pöydälläoloakin harjoiteltiin. Kummoisempia temppuja tai käskyjä ei olla vielä edes yritetty opetella istumista lukuunottamatta, koska sitä pentu tarjoaa aika automaattisesti.

Susu Suuri Ensimmäinen

Susu tässä moi!

Yhteiselo on pyörähtänyt varsin mukavasti käyntiin. Susu on mielettömän reipas pikkukaveri, joka suhtautuu kaikkeen positiivisesti aina vieraista ihmisistä uusiin paikkoihin. Hakumatka meni eilen mallikkaasti. Mörkö seurusteli Unski-mummin, Pami-tädin, Susun Vili-veljen sekä Susun kanssa nätisti häntää heilutellen. Ihan lopussa piti purputtaa, mutta yritin ajatella positiivisesti - se oli pieni paha ja viimekertaiseen verrattuna tapaaminen sujui hienosti. Automatka kotiin oli Sususta ihan kiva juttu. Pikkuisen piti aluksi piipata, mutta luulen sen johtuneen lähinnä uteliaisuudesta, kun Susu olisi tahtonut tutkia takapenkkiä vähän laajemminkin. Matkalla koukattiin vielä S-Marketin kautta ja Susu katseli menoa tosi reippaasti, vaikka ekoja kertoja kaulassa ollut remmi vähän mietityttikin.

Yön pentu nukkui rauhallisesti, enimmäkseen sängynalusluolassa lymyillen. Puolenyön jälkeen käväistiin pihalla pisulla ja kakalla, mutta hienosti Susu rauhoittui takaisin nukkumaan. Luulen sen nukkuneen melko hyvin - minä ainakin tein niin! Se tuntui nimittäin keksivän omaa tekemistä kuten pahvisen sänkynsä nakertamista, jos huomiota ei tullut, joten sain nukkua rauhassa. Yhtään ei kuulunut piipitystä. Pian Susu tajusi myös, että oma peti on huippujuttu ja sinne kannattaa tulla, jos halajaa rapsutuksia. Kolme toistoa, ja pentu riensi suoraa päätä omaan punkkaansa, kun tuli hellyyskaipuu. Aamuyöllä tuli yksi pissa lehdelle ja aamulla yksi matolle, kun en tainnut virota ihan niin nopeasti kuin olisi tarve ollut.

Päivä on ollut ohjelmarikas. Päivällä vielä Miimi-kasvattajalla oleva Vili-veli tuli leikkimään siskotytön kanssa. Susu oli riemuissaan ja haastoi Viliä haastamistaan, mutta hieman väsynyt Vili tyytyi lähinnä olemaan heittosäkkinä ja purutyynynä hirmusiskonsa hampaissa. Iltapäivällä Susu tutustui "melkein perheenjäseneen", isosiskoni poikaystävään Timoon ja Timohan oli huippukiva kaveri, jonka jalkojen alle oli kiva mönkiä rapsuteltavaksi. Illalla sosiaalistaminen jatkui, kun Susu pääsi moikkailemaan joukkuekavereitani jäähallille. Kieli lipoi ja häntä viuhtoi kymmenpäisenkin tyttöjoukon keskellä ja meluisa ja vilkas paikkakin oli ihan okei. Kaikki kyllä ihastuvat Susuun; "voi miten söpö!" "ihanat silmät!" "onpa se kirjava" "miten reipas pikkukoira!".

Topi ja Mörkö ovat tassun alla. Pikkuprinsessa on ottanut jo alle vuorokaudessa paikkansa perheen arvollisena valtiattarena. Mörkö kipittää purinoille vastaanpanevaa pentua makuuhuoneeseen karkuun ja Topikin pysyttelee turvallisen välimatkan päässä. Muutaman kerran Topi on antanut lähdöt Susulle, mutta vielä mitä - Susu ei hätkähdä. Mörkön mutinoihin pentu suhtautuu kevyesti ja vastaa vain samalla mitalla takaisin. Ei meitä reippaita tyttöjä jännitä yhtään tommoset jurot ukot! Kaikki kolme ovat kyllä melkoisen väsyneitä nyt illalla ja nukkuvat kukin omassa kolosessaan. Topi ja Mörkö ovat ilmeisen ymmällään tilanteesta ja etenkin Mörkö kaipaa hirveästi hellyyttä. Iltalenkin tokohetki oli jee! ja kanansiiven natustelu ihan kahdestaan kanssani saivat hännän heilumaan.

Kuvia ei hirveästi ole tullut otettua, mutta jonkin verran kuitenkin. Tässä muutamia.

Susu pusuttelee Sointu-siskoa


Uninen Susu ja Miimiltä mukaan saatu pörröinen piippilelu

Susu on hurja leikkimään. Lempilelu on jättimäinen, pentua neljä kertaa suurempi pehmonorsu - Susu tahtoo kunnolla haastetta. Norsu onkin heittänyt henkensä jo pariin kertaan Susu-saalistajan kynsissä. Kuvassa näkyy myös vähän Susun hassuja takajalkoja; ne ovat värittyneet ihan kuin koira olisi istahtanut juuri mutaiseen maahan ja jalat ovat takaa kauttaaltaan tummat.

Tulevaisuus täynnä pissaa, kakkaa...

...koirakavereita, ostoskeskuksia, busseja, bokseja, vanhuksia, lapsia ja kynsisaksia.

Toisin sanoen blogi hiljenee todennäköisesti ainakin muutamaksi päiväksi eteenpäin, koska on aika keskittää kaikki aika ja tarmo itse päätähteen. Eiköhän viimeistään viikon päästä kuitenkin nähdä. Lupaan käsi sydämellä piinata teitä ällösöpöillä pentukuvilla kyllästymiseen asti. (Vai voiko niihin edes kyllästyä...)

Kylässä

Susu kävi sunnuntaina kyläilemässä uudessa kodissaan. Vierailu sujui kaiken kaikkiaan oikein hyvin ja pikkuneiti oli reipas ja touhukas. Tulevat isoveljet Topi ja Mörkö tutustuivat pikkuiseen oikein nätisti häntiään heilutellen, mutta itse typeränä yhdistin remmin, epävarman Mörkön, Susun ja ahtaan eteisen, mikä ajoi Mörkön aikamoiseen urputuspakkorakoon. Ensi kerralla tiedän olla viisaampi ja antaa Mörkölle enemmän tilaa ja aikaa. Harmittaa tietenkin vietävästi, kun Susu pääsi säikähtämään ja saatoin Mörkön tukalaan tilanteeseen. Ei vain osaa toimia niin kuin suunnittelee, typerästä päästä kärsi tällä kertaa vain useampi osapuoli. Vaan virheistä oppii ja uskon, että kaikkien kolmen yhteiselo pyörähtää ihan mukavasti käyntiin, kunhan alkujännitys on häivytetty.

Nyt vain innolla odotellaan huomista ja SEN tapahtumista :) Mörkö tulee mukaan hakureissulle, että koirat saavat vähän nuuskutella toisiaan Susun maalla. Vielä pitäisi ruoka-alusta hankkia, mutta muuten kaikki on valmiina. Vaikka varmaan hävettävän vähän me olemme pennun tuloon näin aineellisesti valmistautuneet - vain remmi ja kuppi hohtavat uutuuttaan. Olen järkeillyt, että kaikki aina hienoista pedeistä söpöihin pinkkeihin pantoihin asti hujahtaa hetkessä pieneksi ja päättänyt siten jättää suuremmat investoinnit myöhemmälle. Tosin ne ainoat, jotka on nyt ostettu, remmi ja kuppi, ovatkin sitten tyttömäisen sievät - pakkohan se nyt on, kun kerrankin tulee tyttö! Topin ja Mörkön tavarat ovat tosi perussettiä eli mustaa ja ruskeaa nahkaa, tosin miehekkään keltaisia heijastinliivejä unohtamatta ;)

Paljon päivityksiä

Pari viikkoa sitten sunnuntaina tapasimme Miimillä Unnun omistajan Hannen. Silloin näimme myös pikku-Sirun viimeisen kerran. Se jouduttiin lopettamaan 2.2.2009 vakavan kehityshäiriön takia. Siru olisi joutunut mahdollisesti tulevaisuudessa kärsimään eikä sitä voitu korjata. Suru on suuri, mutta aina iloinen, reipas ja sisukas Siru opetti varmasti paljon kaikille sen nähneille. Pikkuenkeli katselee nyt sisarustensa kasvua kultaiselta pilvenreunalta kurkkien.

Välissä on tapahtunut paljon muutakin. Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja ovat nyt jo seitsemänviikkoisia. Vaikea uskoa! Vastahan ne olivat sokeita, pieniä mönkijöitä, jotka vain söivät ja nukkuivat. Ja toki pisuttivat ja kakkasivat :) Nyt meno on jo tyystin toisenlaista, vauhtia, hampaita ja ääntä riittää. Persoonallisuudetkin alkavat erottua. Tänään lähti jo ensimmäinen poikanen pesästäkin, kun Sarianne ja Pasi hakivat Akselin (Sasu) Espooseen. Muutkin kuin Sasu ovat saaneet uusia nimiä - Larasta on tullut Mina ja Lily suomalaistunut Lilliksi. Vilin suhteen sen sijaan ei ole vielä tietoa. Kivoja nimiä kaikilla!

Meille tulee kuin tuleekin siis Susu, välissä piti jo tulla vahvalta vaikuttanut Lily, mutta Susu tekikin laiskasta pallerosta täyskäännöksen pentueen pahimmaksi riiviöksi ja päätös oli siten sinetöity. Pari päivää sitten teimme myös erään toisen tärkeän päätöksen, nimittäin nimen. Neiti jää Susuksi. Äiti olisi halunnut Keijun, Rallan tai Lumikin, minä Kislan, Hileen, Hilan tai Kiteen, Sointu Millin, isä Pikun ja niin edelleen. Susu oli ainoa, mikä kävi kaikille, joten luovutimme ja päätimme jättää neidin Susuksi. Sitä paitsi, pitäähän tytössä jotain söpöä ja pehmeää olla, luonteen puolesta vaikuttaa nimittäin melkoiselta menijältä - katsokaa vaikka! :

1. Sosiaalinen kiintymys. Pentu asetettiin hellästi keskelle huonetta ja Lea meni poispäin pennusta, ei huoneen sisääntulo-ovelle, vaan vastakkaiseen suuntaan, ja jäi ensin seisomaan hiljaa. Vähän aikaa pentua tarkkailtuaan Lea kävi kyykkyyn ja kutsui pentua taputtamalla käsiään yhteen ja sen jälkeen kutsumalla sitä äänellä.

Susu: Tulee heti halukkaasti häntä ylhäällä.

2. Valmius seurata ihmistä. Lea lähti pennun luota normaalisti kävellen ympäri huonetta.

Susu: Seuraa halukkaasti jaloissa, häntä ylhäällä.

3. Sosiaalinen dominanssi. Lea silitti pentua päälaelta kohti niskaa ja selkää.

Susu: Hyppii, pyrkii leikkimään. Haastaa.

4. Pakko. Lea käänsi pennun hellästi selälleen, piti kättä 30 sek. sen rinnan päällä. Se, vastustaako pentu voimakkaasti vai hyväksyykö se nopeasti tämän asennon, osoittaa sen dominointi- ja alistumisasteen ja sen taipumuksen hyväksyä fyysinen ja sosiaalinen ylivalta.

Susu: Rimpuilee, taistelee.

5. Arvoasema. Lea kohotti pennun ilmaan kädet ristittyinä sen rinnan alle ja piti väh. 3 sek. ajan. Nopeus, jolla pentu reagoi osoittaa sen hyväksymisasteen ihmisen ylivaltaan nähden.

Susu: Rimpuilee, pysähtyy.

6. Saalistus. Lea vieritti helisevää kumipalloa pennusta poispäin.

Susu: Saalistaa innokkaasti.

7. Taistelu. Lea aloittaa taisteluleikin pehmeällä rätillä heiluttaen sitä maata pitkin pennun edessä.

Susu: Taistelee innokkaasti.

Täältä löytyy testi kokonaisuudessaan. Kuten voi huomata, Susu erottuu monessa kohdassa, vaikka testihän ei tietenkään kerro absoluuttista totuutta millainen koira aikuisena tulee olemaan. Miimi kokosi Susun testin näin:

Susu on tykki. Aineksia on vaikka muille jakaa. Susu ei pienistä hätkähdä, mutta se ottaa helposti asiat haltuun, jos kukaan muu ei ota. Selkeitä, lempeitä sääntöjä ja motivoivaa, haastavaa toimintaa.

Mainio harrastuskaverin alku siis! Sääntöjen ja muiden kanssa pitää vain olla tarkkana, mutta joka tapauksessa hieno juttu että neiti on reipas ja itsevarma tapaus. Mielenkiinnolla saa seurata Mörköä ja Susua - kumpi vie ja kumpi vikisee, jos kerta tulokaskin on yhtä täpäkkä tapaus ;)

Sunnuntaina tavataan pikkuneiti seuraavan kerran, kun se tulee kyläilemään tänne meille. Jännää! Pääsee pentu autoilemaan ja haistelemaan uuden kodin tuulia. Luulen, että emme vielä silloin esittele koiria toisilleen, koska täällä on muutenkin tarpeeksi väkeä ja katseltavaa, kun mummo ja pappakin tulevat Susua katsastamaan. Katsellaan.