OLEMME MUUTTANEET

Susun kuulumiset löytyvät jatkossa osoitteesta http://blog.hulleri.net

Tätä ei enää päivitetä, joten päivitelkäähän linkkinne ja tervetuloa uuteen osoitteeseen :)

Leikkiä koko elämä

Siinä se on - todiste siitä, että kääpiöt leikkivät yhdessä leluillakin. Vähän haparoiden vielä ja pelisäännöt hakusessa, mutta pari sekuntia ne roikkuvat samassa lelussa kynsin ja hampain. Vanhemmallehan se väistämisvuoro tässä pelissä siunaantuu ja Mörkö luovuttaakin vielä aarteet varsin nopsaan.

Vaan onhan niitä muitakin leikkikavereita taas Susulla piisannut. Eilisestä viikkopäivityksestä tippuikin matkasta yksi koirakokemus. Sunnuntaina Susu oli nimittäin tervulaumassa vieraana ja voi miten sillä oli hauskaa! Susua vain neljä viikkoa vanhempi Riimi-tyttö oli ihan mahtava leikkikaveri ja pikkuneidit olivat peuhanneet yhdessä melkein väsymättä. Kyllä se toinen pentu taitaa pennulle parasta seuraa olla. Susu oli tavannut myös Rita-rouvan ja parivuotiaat sisarukset Runon ja Rekon.

Tänään Topin kaksoisolento, Espanjasta kotoisin oleva Ama, oli kylässä. Leikki sujui hienosti ja Mörkökin käyttäytyi mallikelpoisesti. Ehkä Mörkökin rohkaistuu katsellessaan, miten reippaasti Susu viipottaa menemään vieraiden koirien kanssa. Vaikka melkoinen pikkupoliisihan mustiainen on; oli salamana paikalla joka tilanteessa muka niin tärkeänä. Hassu jätkänpätkä.

Taas vähän lisää yläilmoista hätäisesti räpsäistyjä nassukuvia - ei noista muita ilman avustajaa saa!


Nyt täytyy kyllä se yhteinen blogi saada, eihän näitä koiruuksia saa pidettyä erossa millään :) Samoja puuhia kun puuhastelevat.

Viikon varrelta

Eiköhän blogien yhtenäistäminen ole edessä, kun tuntuu tämä kahden blogin päivittäminen olevan vähän turhan vaativa homma. Mietin vielä, millaiseen ratkaisuun päädyn.

Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut paljon asioita. Susu kasvaa ja kehittyy huristelemaan niin, että kohina vain käy. Painoa on tällä hetkellä sellaiset 5,4 kilogrammaa eli aika samassa tahdissa taitaa pentu leventyä ja pidentyä sisarustensa kanssa. Yksi iso muutos on myös tapahtunut naamavärkissä; nimittäin silmät. Kokosininen silmä on yhtä säihkyvä kuin ennenkin, mutta vasen silmä on tummunut jo aika näpsäkästi puoliksi ruskeaksi. Pari viikkoa sittenhän se oli sellainen syvän tummansininen yläpuoleltaan.


Mitä me ollaan sitten puuhailtu, kasvamisen ja värinvaihdon lisäksi siis? Paljon kaikenlaista. Alkuviikko relailtiin muuten vain, treenailtiin kotosalla kaikkea pientä ja harjoiteltiin yksinoloa. Tiistaina pikkukoira oli ensimmäistä kertaa pidemmän ajan, pari tuntia, yksin ja mallikkaastihan se tuntui sujuvan. Minun huoneessani on turvallista lymytä vaikka lipaston takana tai pötkötellä omassa pedissä. Susu on myös varsinainen Miksi koira hautaa luun? -tapaus; se piilottelee rouhetikkuja ja muita aarteita vilttien, sanomalehtien ja sänkyjen alle. Topi ja Mörkö sitten käyvät aina korjaamassa sadon yksinolon jälkeen.

Keskiviikkona olikin sitten jo vähän enemmän äksöniä päivässä. Aamulla Susu tapasi naapurin Roosa-eurasierin, joka yritti niin innolla tutustua pentuun, että Susu vähän säikähti. Mörkö näytti kuitenkin innokkaasti mallia ja seurusteli siivosti Roosan kanssa, jolloin Susukin uskalsi tehdä lähempää tuttavuutta. Illalla Susu keksi huippuhauskan jutun ja tunki suihkuun mukaan. Siinäpähän tottuu suihkutteluun.

Torstaina sosiaalistuttiin Islon kokoushuoneessa agin alkeiskurssin teorian merkeissä. Susu ei siis agioppiin suinkaan ole vielä menossa, vaan olimme mukana kouluttajan roolissa. Pikku apukouluttaja Susu. Pentu oli kuin kotonaan; vieritteli palloaan, pissi johtojen päälle, jyrsi tuoleja ja tutkimusretkeili ympäri luokkahuonetta. Ihmisiä moikkaili kohteliaan viileästi.

Perjantaina vasta olikin hulinaa! Kisatoimikunta kokoontui meillä, joten oli paljon rapsuttavia naisia ja Veera oli ottanut koiransakin mukaan. Leo- ja Onni-colliet olivat innokkaita leikkisetiä ja varsinkin Leo osoitti vaikuttavaa hoivaviettiä nuolemalla Susun nenunpäästä vaaleanpunaisiin varpaisiin. Eikä siinä vielä collieita kerrakseen - viimeiseksi illalla Susu käväisi pikavisiitillä Roope-collien luona. Roope oli sitä mieltä, että tässähän on nainen minun makuuni, mutta Susu ei astumisyrityksistä piitannut, vaan härnäsi sen minkä ehti. Roopen herkullinen luukin sai osansa hurjimuspennun hampaista, kun koiralapsi yritti kähveltää sen parempiin suihin. Ei meillä olla ahneita, ei...

Lauantain Susu vietti laatuaikaa kotona, kun huitelimme poikien kanssa Varkaudessa agikisoissa. Illalla kävimme kuitenkin jäähallilla haistelemassa sen hajuja. Susu tepotti vapaana hallin käytävillä ja hiljaisella parkkiksella, varsin kuuliaisena ja reippaana pikkutyttönä.

Sunnuntain teema oli yhteistä kivaa. La-su välisen yön Susu ja Mörkö nukkuivat molemmat ensimmäistä kertaa huoneessani. Mörkö pysytteli jalkopäässä turpavärkki kiinni koko yön ja Susu rymysi sängyn alla. Yhtään purinaa ei yön aikana kuulunut! Aamulenkki käytiin samalla kokoonpanolla, molemmat koirat vapaana viilettäen. Tässä asiassa Mörkö on erinomainen opettaja - jos se jotain osaa, niin olla irti. Molemmat viipottivat sekunnissa paikalle, kun kutsu kävi ja namia lensi. Illan Susu napotti jäähallin katsomossa pukuharkkaamme katsoen. Yhden joukkueen kova musiikki sai pennun vähän jännittämään, mutta muuten Susu oli oikein reipas tyttö.

Viime yö ei sujunut ihan yhtä rauhaisasti kuin edellinen. Mörkö kertoi Susulle, että asiaa Mörkön omaan sänkyyn ei ole, ja kun Susu sen uskoi, tilanne rauhoittui hetkessä. Näin sen pitääkin mennä.

Tänään iltapäivällä Susu pääsi bussin kyytiin ja tapaamaan uuden koiratuttavuuden. Bussimatka sujui rauhallisesti torkkuen ja leikit parivuotiaan Sole-espanjanvesikoiran kanssa olivat riemukkaita. Illan päätteksi koukkasimme matkamme vielä Santtu-seropin kautta, mutta Susu tyytyi lähinnä natustamaan Sanelta kesken jäänyttä luunpalaa ja vetelemään sikeitä eteisessä. Kyllä sitä sietää tällaisen päivän jälkeen vähän nukkuakin.

Susun lista

Koonti asioista, joita Susu on nähnyt ja tutkinut. Lista on napattu suoraan Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta, ja mielellään saa ehdottaa vielä muitakin tutustumisen arvoisia asioita.

Päivitetty 17.3.2009. Tummenetut ovat nähtyjä ja koettuja asioita.

IHMISET

juokseva lapsi, vauva, mustapartainen mies, möreä-ääninen mies, nainen, pitkä ihminen, vanhus, ihminen sateenvarjon kanssa, lippis päässä, sadeviitta päällä, aurinkolasit päässä, pyörän selässä, pyöratuolissa, rullaluistimilla, rullalaudalla, hölkkääjä, hiihtäjä, uivat ihmiset

KOIRAT

pienet koirat, suuret koirat, parrakkaat, pysty- ja luppakorvaiset, pystyhäntäiset, kippurahännät, runsaskarvaiset koirat, tuhisevat, lyttykuonoiset rodut, mustat koirat, valkoiset koirat, haukkuvat koirat, arat koirat, tavaroistaan tarkat koirat, tappijalkaiset koirat

Nartut:

australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira tervueren, b&t-cavalier, ruskea espanjanvesikoira, eurasier, fieldspanieli, kultainennoutaja, labradorinnoutaja, ruskea seropi, snautseri

Urokset:

australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira tervueren, b&t-cavalier, kultainennoutaja, keskikokoinen musta seropi, musta espanjanvesikoira, musta keskikokoinen villakoira, mäyräkoira (pentu), pieni parrakas seropi, valkoinen keskikokoinen villakoira

MUITA ELÄIMIÄ

orava, sorsa, hevonen, lehmä, lammas, kissa, lemmikkilinnut, pikkujyrsijät, marsu, kani

YMPÄRISTÖJÄ

ranta, metsä, järven jää, liukas porraskäytävä, portaat, hissi, ostoskeskus, maalaistalon pihapiiri, lentoasema, rautatieasema, tunneli, silta

KULKUVÄLINEITÄ

auto, juna, ratikka, lentokone, linja-auto, moottorivene, soutuvene, kanootti, moottorikelkka, traktori

MUUTA IHMETELTÄVÄÄ

kuljetushäkki, turvavaljaat, suihku, amme tai suihkukoppi, koiran takki, panta, talutin, kynsisakset, imuri, hiustenkuivaaja, televisio, soittimet

Aussietreffailua

Tänään suuntasimme aussietreffeille Liperiin. Mukana olivat Miimi, Unski ja Pami, Hanna ja Jatsi (Patchcoat Palmyra), Aija ja Rini (Hazelmoor Natty Napkin) sekä Hilkka, Kiri (Patchcoat Queenie) ja Wallu (Pyrzillac's Winniepooh). Susulla oli tosi nastaa ja se kulki reippasti isompien mukana. Kodalla Susu bongasi heti samiskaverin Rinin, joka sekin on eriparisilmäinen blue merle, ja tytöt hoitelivat yhdessä metsurin hommia. Kirin tuuhea häntä sen sijaan oli oiva saaliskohde, jota oli hauska vaania ja muiden kanssa oli kiva seurustella muuten vaan. Ihmisetkin Susu huomioi innolla ja kävi moikkailemassa kaikkia. Epäilimme vähän oliko reissu turhan raskas pennulle, mutta ei suinkaan. Tuntui, että pikkulikka alkoi vähän vasta päästä vauhtiin treffien lopun jo häämöttäessä, eikä se kotiin päästyämmekään simahtanut millään. Aika virtaisa touhupatteri.

Ainoa ikävä juttu oli tapaamisen lopussa sattunut välikohtaus, kun yksi koirista rähähti oikein kunnolla Susulle. Fyysisiä haavereita ei kuitenkaan päässyt käymään ja toivottavasti ei henkisiäkään. Ei Susu ainakaan tähän mennessä ole tuntunut olevan moksiskaan. Harmittaa kuitenkin, tuntuu olevan mahdoton tehtävä varjella pentua koko pentuajan. Unski-mummo ja Kiri-täti toimivat onneksi huolehtivina sairaanhoitajina, ja olivat salamana paikalla välikohtauksen jälkeen.

Oli kiva tapaaminen, kiitos kaikille! Toivottavasti Susu pääsee taas pian seurustelemaan rotutovereidensa kanssa, oli sillä niin hauskaa.

Aija otti paljon hienoja kuvia, joita löytyy Rinin blogista. Tässä vielä kaikki koirat sievässä rivissä: Jatsi, Wallu, Unski, Pami, Rini, Kiri ja Susu etualalla. Pentu ei vielä hallitse ryhmäposeerausta :)


Illan vietimme tokokurssin teoriassa eikä Susu näyttänyt saaneen mitään fobioita lenkiltä. Se nimittäin moikkaili Vilma- ja Vanja-noutajat reippaasti ja yritti vähän haastaa leikkiinkin. Rohkeasti ja itsenäisesti liikkui Nuuskulassa muutenkin. Taisi jossain välissä viimein simahtaakin johonkin nurkkaan, jo oli aikakin! Nyt on taas ralli käynnissä; eikö tuo ikinä väsy? :O

Miimi kylässä ja nuorisorikollisuutta

Miimi-kasvattaja kävi eilen, lauantaina, tuomassa Susun rekisteripaperit. Susu oli riemuissaan ja oli kuulemma kasvanut kovasti. Niinhän se tosiaan tekeekin, tuntuu hujahtavan ihan silmissä; joka aamu kun avaan silmäni, on se ihan varmasti venähtänyt ainakin pari senttiä. Pian koittaakin jo koipeliinivaihe, hih. Koiralapset ovat aina niin hupaisan näköisiä siinä ikävaiheessa.

Illalla Susu tuli saattamaan minua kaupungille. Citykoiran viran toimittaminen sujuu jo hienosti ohi jylistäviä busseja myöten. Tällä kertaa kävimme myös kauppakeskus Iso Myyssä lämmittelemässä. Koiriahan sinne ei saisi viedä, mutta eikös tuo vielä pehmolelusta mene... Susu istuskeli kaverini sylissä hyvän tovin maailman menoa tarkastellen, mutta kun ohikulkenut vartija mutisi "tänne ei noita saisi oikeasti tuoda", niin liukenimme paikalta. Vaikkei vartija kovin topakkana ollutkaan, ei ehkä vielä yhdeksänviikkoisena tarvitse rikollista uraa kunnolla aloittaa ;)

Tyttöjen juttuja

Susulla ja Elli-fieldillä on ihan omat juttunsa. Elli hepuloi ja heiluttaa häntää niin että peppu meinaa lähteä irti, Susu vaanii ja räkyttää ruskeaa karjaansa. Kävimme perjantaina moikkailemassa taas Elliä ja meno oli siis yhtä hullua kuin viimeksikin. Paini, ralli ja peuhaaminen sujuvat niin ulkona kuin sisälläkin. Sisällä ehdottomasti parasta on Elli loikkii sohvalta sohvalle ja Susu vaanii -leikki, joka koettelee niin parkettilattioita, sohvanpäällysteitä kuin ihmisten korviakin. Tytöistä se on ihan huippu leikki, jota ei malttaisi lopettaa ollenkaan. Sohvalla illistelevästä Ellistä kimpaantunut Susu sisuuntui niin, että kovalla yrityksellä pomppasi sohvalle ihan itse. Siitähän vasta riemu nousi.

Ulkona tapasimme myös naapurin ystävällisen Juuso-kultaisennoutajan, joka oli Sususta pimeällä kadulla vähän epäilyttävä. Ison vaalean kanssa oli kuitenkin kiva nuuskutella ja tutustua varovaisesti.

Susu tuntuu yllättäen todella pitävän kaverini, Ellin omistajan, pikkusiskosta. Pentu viihtyy Venlan sylissä todella hyvin ja tervehtii innolla käsiä nuollen. Susu taitaa rajuna lapsena itsekin pitää vähän rajummista otteista, jotka nuoremmilla ihmisväestön edustajilla on ;)

Lentäjän tytär

Perjantaina kävimme ihmettelemässä vähän isompaa kaliiberia olevia kulkuvälineitä lentokentällä. Reissu sujui hyvin ja Susu katseli saapuvaa lentokonetta innolla. Myös äitejään ja isiään odottavat lapset kiinnostivat pentua kovasti; mahtaako Sususta tulla erityisen lapsirakas tapaus? Aikuiset nimittäin saavat osakseen vain pikaisen tervehdyksen, mutta lapset - ne vasta ovat jotakin! Niiden syliin voi kömpiä ja nenänpäätä nuolaista. Toivotaan, että lapset säilyvät yhtä mukavina juttuina Susun mielestä.

Pitkäkorvainen leikkisetä

Mörkö käänsikin kaikeksi onneksi jälleen kelkkansa ja palasi leikitään!-moodiin. Niinpä Susulla on nyt kokoaikainen, aina touhuun valmis leikkikaveri, jolla on aivan hykerryttävän ihanan pitkät korvakarvat. Niissä voi roikkua ja niitä voi repiä kaikin voimin. Vaikka Mörkö onkin tiukka kasvatuksessaan - liikaa pentu ei saa nenille hyppiä ja säännöt tuntuvat muutenkin olevan selkeät. Silloin leikitään, kun Mörkö haluaa, eikä Susulla ole asiaa vieläkään aina Mörkön rauhaa häiritä. Hauskaa niitä on seurata, kivat kaverukset.

Monenlaista menijää

Tänään Susu pääsi touhuamaan isommassa laumassa, kun menimme jäälle kävelemään Coody- ja Decla-snautsereiden, Juuli-kultaisennoutajan sekä Milo-keskarivilliksen kanssa. Alussa Susu tapasi myös Milon kämppiksen Veeti-villakoiran. Ihmiset moikattiin yllättävän reippasti ja innokkaasti ja Susu kapusi muutamaan syliinkin. Juuli-kultsu tuli paikalle ensimmäisenä eikä ollut ollenkaan pelottava, mutta kun innosta haukkuvat risuparrat ja villakoirat saapuivat, kävi meno Susun mielestä alkuun vähän jännäksi. Vapaaksi päästyään koiralapsen jännitys kuitenkin unohtui ja se mennä viipotti muiden mukana sen minkä pystyi. Milo kävi vähän innokkaaksi Susua kohtaan ja yritti astua tätä, mitä Susu ei oikein ymmärtänyt. Niinpä Susu sai olla sylissä sen aikaa, kun Milo oli vapaana ja Milo remmissä, kun Susu viiletti maassa. Juulin kanssa Susu vähän peuhasi ja snakujen kanssa seurusteli muuten vaan, mutta enimmäkseen pentu tyytyi seurailemaan isompien touhuja vähän kauempaa ja tutkimaan omia polkujaan. Heti se tuli aina luokse iloisesti ja istahti jalkojen juureen tapittamaan, ilman mitään pelkoa hiihtäjien tai muiden jäällä liikkujien perään lähtemisestä. Eipä Susua oikein muut tunnu paljoa kiinnostavakaan; moikata voi ja rapsuttaa saa, mutta minunkin luonani on kiva pysytellä.

Autoilu sujuu muuten nykyään todella hienosti! Susu kömpii mielellään boksiin ja simahtaa sinne melkein saman tien. Myös muissa paikoissa matkaaminen sujuu mallikkaasti.

Aamuisin poikien ollessa kävelyllä, saa Susu aina tutustua uusiin juttuihin. Olemme jatkaneet naksuun ehdollistamista, aloitelleet kontaktiharjoituksia sekä tutustuneet ahkerasti hoitotoimenpiteisiin. Kynsiä on leikelty, korvia ja silmiä putsailut, hampaita tutkittu ja suihkukaapissa tepasteltu. Kaikki sujuu mainiosti, vaikkakin Susu vähän kuuluukin siihen kun mä en haluu -joukkoon; sitä ei pelota eikä jännitä, hirvitä tai kauhistuta, se on vain välillä itse eri mieltä. Niinpä olen todennut jämäkät mutta ehdottoman lempeät otteet parhaaksi tavaksi. Myös autoon meno ja sieltä poistuleminen kuuluvat samaan kastiin, jossa tarvitaan remmin toiselta päältä luonteenlujuutta.

Pieniä lapsia

Illalla kylään tulivat Metelimäen porukka ja Veera, eli Susulle oli ihmeteltävänä kaksi pikkupoikaa, reilu puolivuotias Aki-perro sekä kaksi muuta uutta ihmistä. Susu oli vähän nuutunut eikä yltynyt kunnolla leikkiin rokkitukkaisen Akin kanssa oikein missään vaiheessa ja muutenkin vähän ujostutti. Iivari- ja Eemeli-poikia tervehti tosi nätisti; meni ihan pienenä silitettäväksi ja antoi pusutkin. Poikien leikit olivat lähinnä kiinnostavia eivätkä kovinkaan pelottavia, mutta niitä oli silti mukavinta tarkastella sylistä käsin. Norsun retuutus ja nukkuminen sujuivat kuitenkin kovassakin hälinässä ja vilskeessä, ainoastaan itku sai pennun touhuilut pysähtymään. Akin kanssa nuuskuttelivat ja touhusivat jotain pientä.

Santun mummilla kylässä

Eilen aamuohjelmana oli vierailu Santtu-seropin mummin luona, joka asuu aivan keskustan tuntumassa kerrostalossa. Niinpä Susu pääsi tutustumaan hissiin ja rappukäytävän ääniin, jotka molemmat olivat ihan kivoja juttuja. Santun kanssa Susu ei innostunut leikkimään, vaan tyytyi puuhastelemaan jalkojeni juuressa oman lelunsa kanssa. Noora, Nooran pikkuveli ja mummi nuuskuteltiin reippaasti, mutta sen enempää he eivät kiinnostaneet.

Kusti-setä ja Hilma-neiti kylässä

Eilen Susu sai taas vastaanottaa vieraita valtakuntaansa, kun espanjalainen tummakutrinen Kusti-seropi ja Mörkön pikkutäti Hilma (East Beast Esmeralda) tulivat kylään. Hilma innostui ensin hirmuisesti pienestä leikkikaverista, mutta huomatessaan millainen naskalihampainen termiitti Susu onkaan, tahtoi Hilma ottaa äkkilähdön kohti kotia. Susu nimittäin haukkaili Hilmaa surutta kyljestä, yritti riepottaa korvasta ympäri pihaa ja istui Hilman päällä. Luuli varmaan Hilmaa kivaksi pehmoleluksi. Kustista sen sijaan oli kunnon rymykaveriksi, jonka kanssa oli hauskaa vetää rallia pitkin pihaa ja nyhtää kunnon karvatuppoja hännästä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että leikkaus todella tepsi Mörkön cavanarttumaanisuuteen; se ei yrittänyt kertaakaan astua Hilmaa! Nuuskutteli vain herrasmiesmäisesti ja oli oikein kohtelias isäntä. Kustinkaan kanssa ei tullut purinoita. Susun kanssa Mörkö ei jostain syystä voinut leikkiä, kun oli vieraita, ja murjotus jatkuu yhä. Ei Mörköstä pääse perille, eilen oli niin hyvää pataa Susun kanssa ja nyt välttelee taas. Hyvä siis, kun tuli taltioitua leikkihetki ;) Seuraamme mielenkiinnolla, mitä Mörkö seuraavaksi keksii.

Kohta on lähtö kaupungille Nooran ja Santtu-seropin luokse. Mennään tutkailemaan hissiä ja bussilla matkustamista. Illalla on lisää vipinää tiedossa, kun joukko agi-ihmisiä tulee kylään koirineen ja lapsineen.

Hei me leikitään!

Ihme on tapahtunut: Mörkö leikkii Susun kanssa! Nytkin ne painivat täyttä häkää olkkarissa ja Mörkö on riemuissaan. Vielä puoli tuntia sitten Susu ei saanut tulla Mörkön lähelle ollenkaan, mutta sitten äiti keksi leikkiä niiden kanssa pihalla lakaisuharjalla. Miten voikaan olla noin pienestä kiinni? Turha lienee mainitakaan, kuinka iloisia täällä ollaan :) Ihanaa katsoa, miten Mörkö nauttii leikkiä ja miten hauskaa siitä on, kun on oma kiva pikkusisko. Tuota menoa se ei malta lopettaa leikkimistä ollenkaan.

//. Vielä todistusaineistoa pari kappaletta:

Ensimmäinen video

Toinen video, jossa Susua jo väsyttää, mutta Mörkö tahtoo vain leikkiä. Se on niin kivaa!

Lentävä australialainen

Eilen Susu sai vieraan, kun kolmevuotias villakoira-volpino -mix Santtu saapui kylään. Santtu on melko samaa kaliiberia kuin Susukin - niillä on jopa samanlaiset luilla ja tassuilla kuvioidut remmitkin, Susulla vain söpön punainen ja Sanella miehekkään musta. Susu riemastui leikkikaverista. Pentu on kyllä tosi raju, juoksee täysillä päin ja hyppää niskaan. Santtu, joka ei vähästä yleensä hätkähdä, oli sekin vähän mietteissään pienestä termiitistä, niin ahkerasti Susu keksi juttuja sen päänmenoksi. Sisällä koirat vielä vetivät yhdessä nakkipötköä ja juoksivat pallon perässä. Mörkö ja Santtu sietävät toisiaan pitkin hampain, joten on hienoa, jos Susun kanssa juttu luistaa noin hyvin.






Leikkikoulun teoria... tulossa!

Äidin työpaikalla... tulossa!

City-Susu

Aamulla käytiin taas hoitamassa maskotin tehtäviä jäähallilla. Halli alkaa tuntua jo ilmeisen kotoisalta, sillä sen käytävälle lorotettiin reteästi lammikko.

Äsken käväistiin kaupungin hulinassa. Autossa matkustaminen sujuu jo tosi näppärästi; Susu käy heti makoilemaan boksiin (joka on siis Mörkön) ja nukkuukin siellä mielellään. Pikkukotiin meneminen ja sieltä lähteminen on sen sijaan vähän takkuista jostain syystä ja vaatii aika paljon houkuttelua. Kaupungilla suunnattiin ensin eläinkauppa Palominoon, jossa olikin konkurssiloppuunmyynti. Ostoslistalla oli Topille ravintolisäputeli, mutta tuotetta ei liikkeessä enää ollutkaan. Mukaan tarttui kuitenkin pilkkahintaan, suorastaan ilmaiseksi, sievä punertavaruutuinen takki, jonka laskeskelimme olevan sopivan kokoinen Susulle aikuisena. Kaupassa oli hauskaa ja Susu aloitti heti siivojanhommat pyydystelemällä pikkukiviä ja hintalappuja lattialta. Myyjiäkin moikkailtiin reippaasti. Seuraavaksi käännettiin nokat kohti optikkoliikettä, jossa pentu sai pysyä visusti sylissä. Silmälasit hyllyissä olisivat muuten saaneet aikamoista kyytiä. Siellä oli myös sellainen ihanan pörröinen oranssi matto - mitä mainioin pisutusalusta siis.

Loppuaika pyörittiin keskustassa, odoteltiin äitiä apteekista ja tervehdittiin kaikenlaisia ihmisiä. Aika moni tulee moikkaamaan söpöä pentua ja Susun erikoinen ulkonäkö vetää ihmisiä oikein magneetin lailla puoleensa. Susu suhtautui ihmisiin varmaan juuri niin kuin pentu tekee muutenkin jännässä paikassa; usein kävi nuuskaisemassa ja lipaisemassa kättä ja siirtyi sitten ihmettelemään jotain muuta. Muutamien kanssa seurusteli enemmänkin, mutta ketään ei pelännyt vaan oli lähinnä välinpitämätön. Rotua tunnetaan yllättävän huonosti - paras veikkaus oli australiankarjakoira, oikein ei arvannut kukaan. Sinisiä simmuja kuitenkin ihasteltiin ja päiviteltiin miten uskollisesti pentu tapittaa jalkojen juuressa. Tapittamisen Susu tosiaan osaakin - etenkin, jos on namia lähistöllä. Talon tavoille on siis jo opittu, ja kun koirille annetaan nameja, niin Susu istuu sievästi rivissä poikien kanssa anova kerjäyskatse silmissään. Hassu tyttö! Kuultiinpa myös muuten kysymys "Onko se kissa vai koira?", eli moneksi muuttuu tuo typy.

Paluumatkalla koukattiin vielä Valintatalon kautta ja koska Susu torkkui niin tyytyväisen oloisena kopassaan, uskalsimme jättää sen yksin autoon odottelemaan pikakauppareissun ajaksi. Pentu otti homman varsin hyvin ja veteli sikeitä tullessamme takaisin. Reipas otus.

Huomenna tavataan taas uusi, ihan erinäköinen koiruus kuin muut tähän mennessä - sekarotuinen, parrakas pikku-Santtu.

Monenlaista puuhaa

Ruokaa mulle tuokaa! Pientä koiralasta pidetään nälässä!

Vaikka onhan nää mun jalat kasvanut parissa päivässä varmaan kymmenen senttiä, eli kyllä täällä jotain murua rinnan alle saa. Mutta enemmänkin voisi saada!

No mutta vihdoinkin! Nyt äkkiä nappulat huiviin, ennen kuin ne lähtevät kävelemään!

Ruokalevon aika.

Kuvasarjasta voi varmaan päätellä, että ruoka maistuu tytölle erinomaisesti. Niinkin hyvin, että turpoavia nappuloita vahditaan uskollisesti, jos muuta ohjelmaa ei ole. Topi näyttää saaneen siis varteenotettavan haastajan talon harjaantunein kerjääjä -skabaan mukaan. Lisää kuvia ruokailun odotuksesta täällä. Tässä kannettavalla ei ole mitään muokkausohjelmaa, joten tiedostot ovat järjettömän suuria eikä niitä ole rajailtu tai muuta hienosäätöä tehty. Vaan Susuhan se pääasia kuvissa on.

Ensimmäisen päivän jatkuva touhukkuus on vaihtunut syklittäiseen nukun-leikin-nukun-leikin -vaihteluun. Nopeasti energiavarastot on taas tankattu ja meno jatkuu, mutta monen tunnin valveillaoloja ei tänään ole ollut enää lainkaan. Ensimmäisenä päivänä pentu ei tainnut vain malttaa asettua nukkumaan. Suosikkipaikkoja nyt ovat sängynalusluola ja kodinhoitohuoneen eteinen. Luolaan on kiva kömpiä piiloon niin, että vain nenunpää näkyy, ja kodinhoitohuoneen laattalattia on ihanan lämpöinen lattialämmityksen takia.

Eilen illalla käväistiin vielä pikaisesti jäähallilla joukkuekavereitani moikkailemassa - Susu on jo nimetty joukkueen maskotiksi. Tytöt onkin tosi kivoja Sususta ja se mönkii sylissä ja pesee naamat. Eilen oli vähän väsymystä ilmassa ja pentu meinasi simahtaa kenkieni päälle nukkumaan, mutta vähän jaksoi seurustellakin rapsuttajien kanssa. Hallilla oli eilen myös edustusjoukkueen peli ja meteli oli sen mukainen; torvet soivat, rummut pärisivät ja yleisö huusi. Ihan kovimpaan meteliin ei menty ollenkaan, vaan tyydyttiin katselemaan kauempaa. Häntä pysyikin ylhäällä koko ajan ja reippaasti Susu käveli itse liukkailla lattioilla. Isokokoiset, pelitunnelmissa riehaantuneet miehet käytiin nuuskimassa ja vähän lipomassa käsiä, mutta enempää tuttavuutta Susu ei halunnut tehdä.

Tänään ohjelmarintamalla oli tiedossa isosiskoni Soinnun poikaystävän Timon perheen luona vierailu. Kävi kuitenkin niin hassusti, että vierailu osui juuri siihen nukkumisaikaan ja Susu oli vain torkkunut kylässä. Kerrostalo oli ollut helppo nakki ja kaikki ihmiset mukavia. Tänään ollaan lisäksi tutustuttu lisää suihkukaappiin, jonne mennään nyt vapaaehtoisesti häntä viuhuen ja kynsisaksiin, jotka eivät sitten olekaan ihan niin kivat. Yksi kynsi leikattiin ja muita vain kosketeltiin saksilla. Susu antaa kyllä leikata nätisti, vähän vain yrittää tassua heilutella, mutta hirmu kivaa puuha ei ole. Siispa siihen pyritään.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana

Tänään suuntasimme aamulla heti ensimmäisenä kaverini Anniinan ja hänen Elli-koiransa luokse kylään. Elli on kahdeksankuinen fieldspanielityttö, joka tykkää kaikista ja kaikesta - tyypillinen rotunsa edustaja siis. Siinäpä vasta mukava leikkikaveri Susulle! Vielä lisää uusia juttuja toi Anniinan pikkusisko Venla, jonka ansiosta Susu sai totutella myös lapsiin. Vaikka eipä tuo koiralapsi paljoa aikaa totutteluun käytä, päinvastoin. Heti alkoi hurja ralli Ellin kanssa ja niin Anniina, Venla kuin Anniinan äitikin olivat mukavia tuttavuuksia. Venlan sylissä Susu viihtyi hyvin ja oli kaikin puolin reipas koko ajan. Jos Elli erehtyi pomppaamaan sohvalle, aloitti Susu hurjan komentamisen eikä pentu syvässä lumihangessakaan antanut yhtään periksi. Ystävällinen Elli leikki Susun kanssa kiltisti ja tytöillä oli tosi hauskaa. Myös automatkat sujuivat hyvin, vähän boksi oli menomatkalla aluksi jännä ja piti piipittää, mutta kotimatkalla pentu simahti kuin saunalyhty heti kun liikkeelle päästiin. Elliä ja muita mennään taas pian moikkaamaan, oli niin kiva vierailu!

Muutamia otoksia reissulta - hurjia riehumiskuvia ei pimeässä metsässä oikein saanut mutta ehkä näistäkin jotain näkee.

Elo akselilla Topi-Mörkö-Susu sujuu entiseen malliin - toisiansa väistellen. Nytkin on ihan rauhallista, Susu vetelee hirsiä kyläreissusta väsyneenä ja pojat seuraavat ruuanlaittoa keittiössä. Hyvinhän tämä sujuu. Tänään Topi ja Mörkö saavat omaa aikaa agilitytreeneissä, kun koiralapsi jää kotiin sosiaalistamaan itseään siskojeni kavereiden kanssa.

Käsittelyharjoituksia ja muita pikkutreenejä ollaan tehty jonkin verran. Eilen illalla käytiin tutustumassa liukkaaseen ja kumisevaan suihkukaappiin, kosketeltiin tassuja kynsisaksilla ja vähän harjailtiin. Naks-namia eli naksuttimeen ehdollistamista opeteltiin tänäaamuna ja pöydälläoloakin harjoiteltiin. Kummoisempia temppuja tai käskyjä ei olla vielä edes yritetty opetella istumista lukuunottamatta, koska sitä pentu tarjoaa aika automaattisesti.

Susu Suuri Ensimmäinen

Susu tässä moi!

Yhteiselo on pyörähtänyt varsin mukavasti käyntiin. Susu on mielettömän reipas pikkukaveri, joka suhtautuu kaikkeen positiivisesti aina vieraista ihmisistä uusiin paikkoihin. Hakumatka meni eilen mallikkaasti. Mörkö seurusteli Unski-mummin, Pami-tädin, Susun Vili-veljen sekä Susun kanssa nätisti häntää heilutellen. Ihan lopussa piti purputtaa, mutta yritin ajatella positiivisesti - se oli pieni paha ja viimekertaiseen verrattuna tapaaminen sujui hienosti. Automatka kotiin oli Sususta ihan kiva juttu. Pikkuisen piti aluksi piipata, mutta luulen sen johtuneen lähinnä uteliaisuudesta, kun Susu olisi tahtonut tutkia takapenkkiä vähän laajemminkin. Matkalla koukattiin vielä S-Marketin kautta ja Susu katseli menoa tosi reippaasti, vaikka ekoja kertoja kaulassa ollut remmi vähän mietityttikin.

Yön pentu nukkui rauhallisesti, enimmäkseen sängynalusluolassa lymyillen. Puolenyön jälkeen käväistiin pihalla pisulla ja kakalla, mutta hienosti Susu rauhoittui takaisin nukkumaan. Luulen sen nukkuneen melko hyvin - minä ainakin tein niin! Se tuntui nimittäin keksivän omaa tekemistä kuten pahvisen sänkynsä nakertamista, jos huomiota ei tullut, joten sain nukkua rauhassa. Yhtään ei kuulunut piipitystä. Pian Susu tajusi myös, että oma peti on huippujuttu ja sinne kannattaa tulla, jos halajaa rapsutuksia. Kolme toistoa, ja pentu riensi suoraa päätä omaan punkkaansa, kun tuli hellyyskaipuu. Aamuyöllä tuli yksi pissa lehdelle ja aamulla yksi matolle, kun en tainnut virota ihan niin nopeasti kuin olisi tarve ollut.

Päivä on ollut ohjelmarikas. Päivällä vielä Miimi-kasvattajalla oleva Vili-veli tuli leikkimään siskotytön kanssa. Susu oli riemuissaan ja haastoi Viliä haastamistaan, mutta hieman väsynyt Vili tyytyi lähinnä olemaan heittosäkkinä ja purutyynynä hirmusiskonsa hampaissa. Iltapäivällä Susu tutustui "melkein perheenjäseneen", isosiskoni poikaystävään Timoon ja Timohan oli huippukiva kaveri, jonka jalkojen alle oli kiva mönkiä rapsuteltavaksi. Illalla sosiaalistaminen jatkui, kun Susu pääsi moikkailemaan joukkuekavereitani jäähallille. Kieli lipoi ja häntä viuhtoi kymmenpäisenkin tyttöjoukon keskellä ja meluisa ja vilkas paikkakin oli ihan okei. Kaikki kyllä ihastuvat Susuun; "voi miten söpö!" "ihanat silmät!" "onpa se kirjava" "miten reipas pikkukoira!".

Topi ja Mörkö ovat tassun alla. Pikkuprinsessa on ottanut jo alle vuorokaudessa paikkansa perheen arvollisena valtiattarena. Mörkö kipittää purinoille vastaanpanevaa pentua makuuhuoneeseen karkuun ja Topikin pysyttelee turvallisen välimatkan päässä. Muutaman kerran Topi on antanut lähdöt Susulle, mutta vielä mitä - Susu ei hätkähdä. Mörkön mutinoihin pentu suhtautuu kevyesti ja vastaa vain samalla mitalla takaisin. Ei meitä reippaita tyttöjä jännitä yhtään tommoset jurot ukot! Kaikki kolme ovat kyllä melkoisen väsyneitä nyt illalla ja nukkuvat kukin omassa kolosessaan. Topi ja Mörkö ovat ilmeisen ymmällään tilanteesta ja etenkin Mörkö kaipaa hirveästi hellyyttä. Iltalenkin tokohetki oli jee! ja kanansiiven natustelu ihan kahdestaan kanssani saivat hännän heilumaan.

Kuvia ei hirveästi ole tullut otettua, mutta jonkin verran kuitenkin. Tässä muutamia.

Susu pusuttelee Sointu-siskoa


Uninen Susu ja Miimiltä mukaan saatu pörröinen piippilelu

Susu on hurja leikkimään. Lempilelu on jättimäinen, pentua neljä kertaa suurempi pehmonorsu - Susu tahtoo kunnolla haastetta. Norsu onkin heittänyt henkensä jo pariin kertaan Susu-saalistajan kynsissä. Kuvassa näkyy myös vähän Susun hassuja takajalkoja; ne ovat värittyneet ihan kuin koira olisi istahtanut juuri mutaiseen maahan ja jalat ovat takaa kauttaaltaan tummat.

Tulevaisuus täynnä pissaa, kakkaa...

...koirakavereita, ostoskeskuksia, busseja, bokseja, vanhuksia, lapsia ja kynsisaksia.

Toisin sanoen blogi hiljenee todennäköisesti ainakin muutamaksi päiväksi eteenpäin, koska on aika keskittää kaikki aika ja tarmo itse päätähteen. Eiköhän viimeistään viikon päästä kuitenkin nähdä. Lupaan käsi sydämellä piinata teitä ällösöpöillä pentukuvilla kyllästymiseen asti. (Vai voiko niihin edes kyllästyä...)

Kylässä

Susu kävi sunnuntaina kyläilemässä uudessa kodissaan. Vierailu sujui kaiken kaikkiaan oikein hyvin ja pikkuneiti oli reipas ja touhukas. Tulevat isoveljet Topi ja Mörkö tutustuivat pikkuiseen oikein nätisti häntiään heilutellen, mutta itse typeränä yhdistin remmin, epävarman Mörkön, Susun ja ahtaan eteisen, mikä ajoi Mörkön aikamoiseen urputuspakkorakoon. Ensi kerralla tiedän olla viisaampi ja antaa Mörkölle enemmän tilaa ja aikaa. Harmittaa tietenkin vietävästi, kun Susu pääsi säikähtämään ja saatoin Mörkön tukalaan tilanteeseen. Ei vain osaa toimia niin kuin suunnittelee, typerästä päästä kärsi tällä kertaa vain useampi osapuoli. Vaan virheistä oppii ja uskon, että kaikkien kolmen yhteiselo pyörähtää ihan mukavasti käyntiin, kunhan alkujännitys on häivytetty.

Nyt vain innolla odotellaan huomista ja SEN tapahtumista :) Mörkö tulee mukaan hakureissulle, että koirat saavat vähän nuuskutella toisiaan Susun maalla. Vielä pitäisi ruoka-alusta hankkia, mutta muuten kaikki on valmiina. Vaikka varmaan hävettävän vähän me olemme pennun tuloon näin aineellisesti valmistautuneet - vain remmi ja kuppi hohtavat uutuuttaan. Olen järkeillyt, että kaikki aina hienoista pedeistä söpöihin pinkkeihin pantoihin asti hujahtaa hetkessä pieneksi ja päättänyt siten jättää suuremmat investoinnit myöhemmälle. Tosin ne ainoat, jotka on nyt ostettu, remmi ja kuppi, ovatkin sitten tyttömäisen sievät - pakkohan se nyt on, kun kerrankin tulee tyttö! Topin ja Mörkön tavarat ovat tosi perussettiä eli mustaa ja ruskeaa nahkaa, tosin miehekkään keltaisia heijastinliivejä unohtamatta ;)

Paljon päivityksiä

Pari viikkoa sitten sunnuntaina tapasimme Miimillä Unnun omistajan Hannen. Silloin näimme myös pikku-Sirun viimeisen kerran. Se jouduttiin lopettamaan 2.2.2009 vakavan kehityshäiriön takia. Siru olisi joutunut mahdollisesti tulevaisuudessa kärsimään eikä sitä voitu korjata. Suru on suuri, mutta aina iloinen, reipas ja sisukas Siru opetti varmasti paljon kaikille sen nähneille. Pikkuenkeli katselee nyt sisarustensa kasvua kultaiselta pilvenreunalta kurkkien.

Välissä on tapahtunut paljon muutakin. Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja ovat nyt jo seitsemänviikkoisia. Vaikea uskoa! Vastahan ne olivat sokeita, pieniä mönkijöitä, jotka vain söivät ja nukkuivat. Ja toki pisuttivat ja kakkasivat :) Nyt meno on jo tyystin toisenlaista, vauhtia, hampaita ja ääntä riittää. Persoonallisuudetkin alkavat erottua. Tänään lähti jo ensimmäinen poikanen pesästäkin, kun Sarianne ja Pasi hakivat Akselin (Sasu) Espooseen. Muutkin kuin Sasu ovat saaneet uusia nimiä - Larasta on tullut Mina ja Lily suomalaistunut Lilliksi. Vilin suhteen sen sijaan ei ole vielä tietoa. Kivoja nimiä kaikilla!

Meille tulee kuin tuleekin siis Susu, välissä piti jo tulla vahvalta vaikuttanut Lily, mutta Susu tekikin laiskasta pallerosta täyskäännöksen pentueen pahimmaksi riiviöksi ja päätös oli siten sinetöity. Pari päivää sitten teimme myös erään toisen tärkeän päätöksen, nimittäin nimen. Neiti jää Susuksi. Äiti olisi halunnut Keijun, Rallan tai Lumikin, minä Kislan, Hileen, Hilan tai Kiteen, Sointu Millin, isä Pikun ja niin edelleen. Susu oli ainoa, mikä kävi kaikille, joten luovutimme ja päätimme jättää neidin Susuksi. Sitä paitsi, pitäähän tytössä jotain söpöä ja pehmeää olla, luonteen puolesta vaikuttaa nimittäin melkoiselta menijältä - katsokaa vaikka! :

1. Sosiaalinen kiintymys. Pentu asetettiin hellästi keskelle huonetta ja Lea meni poispäin pennusta, ei huoneen sisääntulo-ovelle, vaan vastakkaiseen suuntaan, ja jäi ensin seisomaan hiljaa. Vähän aikaa pentua tarkkailtuaan Lea kävi kyykkyyn ja kutsui pentua taputtamalla käsiään yhteen ja sen jälkeen kutsumalla sitä äänellä.

Susu: Tulee heti halukkaasti häntä ylhäällä.

2. Valmius seurata ihmistä. Lea lähti pennun luota normaalisti kävellen ympäri huonetta.

Susu: Seuraa halukkaasti jaloissa, häntä ylhäällä.

3. Sosiaalinen dominanssi. Lea silitti pentua päälaelta kohti niskaa ja selkää.

Susu: Hyppii, pyrkii leikkimään. Haastaa.

4. Pakko. Lea käänsi pennun hellästi selälleen, piti kättä 30 sek. sen rinnan päällä. Se, vastustaako pentu voimakkaasti vai hyväksyykö se nopeasti tämän asennon, osoittaa sen dominointi- ja alistumisasteen ja sen taipumuksen hyväksyä fyysinen ja sosiaalinen ylivalta.

Susu: Rimpuilee, taistelee.

5. Arvoasema. Lea kohotti pennun ilmaan kädet ristittyinä sen rinnan alle ja piti väh. 3 sek. ajan. Nopeus, jolla pentu reagoi osoittaa sen hyväksymisasteen ihmisen ylivaltaan nähden.

Susu: Rimpuilee, pysähtyy.

6. Saalistus. Lea vieritti helisevää kumipalloa pennusta poispäin.

Susu: Saalistaa innokkaasti.

7. Taistelu. Lea aloittaa taisteluleikin pehmeällä rätillä heiluttaen sitä maata pitkin pennun edessä.

Susu: Taistelee innokkaasti.

Täältä löytyy testi kokonaisuudessaan. Kuten voi huomata, Susu erottuu monessa kohdassa, vaikka testihän ei tietenkään kerro absoluuttista totuutta millainen koira aikuisena tulee olemaan. Miimi kokosi Susun testin näin:

Susu on tykki. Aineksia on vaikka muille jakaa. Susu ei pienistä hätkähdä, mutta se ottaa helposti asiat haltuun, jos kukaan muu ei ota. Selkeitä, lempeitä sääntöjä ja motivoivaa, haastavaa toimintaa.

Mainio harrastuskaverin alku siis! Sääntöjen ja muiden kanssa pitää vain olla tarkkana, mutta joka tapauksessa hieno juttu että neiti on reipas ja itsevarma tapaus. Mielenkiinnolla saa seurata Mörköä ja Susua - kumpi vie ja kumpi vikisee, jos kerta tulokaskin on yhtä täpäkkä tapaus ;)

Sunnuntaina tavataan pikkuneiti seuraavan kerran, kun se tulee kyläilemään tänne meille. Jännää! Pääsee pentu autoilemaan ja haistelemaan uuden kodin tuulia. Luulen, että emme vielä silloin esittele koiria toisilleen, koska täällä on muutenkin tarpeeksi väkeä ja katseltavaa, kun mummo ja pappakin tulevat Susua katsastamaan. Katsellaan.

Se on... Susu!

Heti perään toinen teksti :)

Toissapäivänä, keskiviikkona 28.1., matkasimme taas kohti Liperiä, tällä kertaa kolmen hengen voimin, minä, isä ja äiti. Asiaa oli kovasti viikon aikana pohdittu - kuka meille, mikä nimeksi, luovutusaika.. Tyhjin käsin kuitenkin olimme hyvin pitkälti, ei ollut hajua oikein mistään jutusta.

Unnu otti meidät jo rauhallisemmin vastaan, tunnisti ja asettui heti rapsuteltavaksi. Unski ja Pamikin tohottivat eikä Unski varsinkaan olisi malttanut millään poistua hetkeksi oven taakse. Hauskat tytöt!

Pennut vetelivät taas täyttä häkää hirsiä, huono aika selvästikin tuo iltaseitsemän. Kuitenkin, kun menin istumaan pentulaatikkoon (jota oli muuten laajennettu isoksi aitaukseksi!), Susu tuli heti moikkaamaan. Häntä heilui ja kieli lipoi hurjaa tahtia, kun pikkuneiti tervehti innokkaasti. Otin sen syliin ja Miimin sanojen mukaan se tosiaankin oli yhtä leveä kuin pitkä ;) Painoin sen kaulalleni ja pentu oli siinä ihan levollisena, kuten myös sittenkin kun laitoin sen varovasti selälleen ja pidin kiinni. Hetken päästä oli kuitenkin halu jo jatkaa matkaa, mutta kun päästin tytön, se jäikin kellimään pikkutassuja heilutellen.

Tässä välissä joimme kahvit ja Miimi kertoi, että Susuhan se oli ketä hän oli sijoitukseen eniten miettinyt. Arvelinkin jo Susua heti, kun kuulin joulukuussa millaisia pentuja oli syntynyt. Susu on eniten Unnua muistuttava ja muutenkin 'Patchcoat-tyylinen'. Pää sillä on hyvä, samanlainen leveä kuin äidillänsäkin. Näin ollen meille muuttaa muutaman viikon päästä blue merle white & tan -neito Patchcoat Sweet Dream, työnimeltään Susu. Nyt ajatukseen alkaa tottua, aluksi jäin keikkumaan kahden vaiheille Susun ja Lilyn välille, mutta näin on varmasti oikein hyvä. Susun kaltainen ainakin tässä vaiheessa tasainen ja varma pentu on juuri hyvä tähän hulinaan.


Tässä taas ajatuksia pennuista:

Sasu

• edelleenkin suurin
• torkkui taas paljon, mutta heräsi loppuajasta ja sitten riitti kyllä menoa
• säpsähti sylissäni ollessaan kättäni, joka tuli sivusta ja Miimin kahahduttaman sanomalehden ääntä
• leikki äidin kanssa

Vili

• Vili-poika veteli sikeitä ihan koko ajan, nurkasta kuului vain tyytyväistä tuhinaa

Susu

• Miimi kertoi seuraavaa: Susu lähtee heti seikkailemaan rohkeasti omille teilleen, kun vain tilaisuus tulee - liikkuu yksinkin reippasti, ei hätkähdä mitään
• yhtä leveä kuin pitkä, varsin hyvinsyövä pikkutyttö -> mitä todennäköisimmin vanhempanakin yhtä ahne
• herttainen, kauhean topakkana ja tärkeänä toimittaa asioita
  
• oli virkeänä lähes koko ajan, makoili sylissä, pureskeli ja nuoleskeli käsiä, haki paljon kontaktia, oli koko ajan rauhallisena sylissä
• varman oloinen tapaus

Lily

• mahtavan kaunis, kiiltävän musta ja tosi nätti pää
• kuin pieni pentubodari: jäntevä ja lihaksikas
• on ollut viime päivät aktiivisin pennuista
• vahvan oloinen pentu
• nukkui alkuajan, lopussa heräsi ja telmi muiden kanssa
• selälleen joutuessa oli vähemmän aikaa levollinen kuin Susu

Lara

• krooh, phyyh, sanoi Lara ja nukkui koko ajan

Siru

• Siru hauskuutti taas - tukka pystyssä haastoi toisia leikkiin, teki hyökkäyksiä varpaita kohtaan ja yritti syödä paitaa
• nukkui aluksi, mutta heräsi pian, kun huomasi että laatikossa oli ohjelmaa tarjolla
• mahtava pikkukirppu :)

Sellaista tällä kertaa.

Nimimietintä on käynnissä täydellä höyryllä. Susu näyttää kyllä ihan Susulta, mutta se on ihmisen nimi ja on tosi monta Sussua ja Susua. Namu voisi olla kuvaava tai jokin muu suloinen, söötti ja tyttömäinen nimi. Tämä neiti nimittäin vaikuttaa katselevan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi :)

Ensimmäinen tapaaminen

Viikko sitten keskiviikkona, 21.1., sitten käytiin ensimmäistä kertaa pentuja kurkkimassa. Kolmeviikkoiset mönkeröt olivat kovin unista porukkaa, mutta heräilivät vierailumme aikana hiljalleen yksi kerrallaan. Unnu oli kovin topakkana, mutta muutama nami eikä hätä ollut enää minkäänmoinen. Vielä varsin äitiysmassuinen pikkuäiskä passitettiin kuitenkin toiseen huoneeseen, että pääsimme seurustelemaan pentujen kanssa ihan kunnolla. Pikku-Siru oli ensin hereillä, mutta oli taas sitten niin eläväisellä tuulella, että sai palata vipeltämään pentulootaan purkamaan energiaansa. Susu-merle alkoi liikehtiä seuraavana ja pääsi siten kellimään äidin syliin. Seuraavaksi hellittäväksi pääsi Vili, minun syliini, sitten Sasu isälle ja Kerttu taisi saada Lilyn huomaansa. Pian jo löysimme itsemme pentulaatikosta jalat puutuneina, mutta mitäs pienistä - pennut korvasivat kaikein jalkojen pistelyn ja muun! Susu viihtyi Kertun sylissä ja minä touhusin Sirun kanssa - syötin sitä tuttipullolla, pidin sylissä ja ja rapsuttelin.

Tällaisia mietteitä jäi kustakin pennusta ekalta tapaamiskerralta:

Sasu

• ei juuri mitään havaintoa, jättiläispoika köllötteli tyytyväisenä laatikon nurkassa eikä paljoa naamaansa näyttänyt
• omaan silmääni jännä kuvointi naamassa - tosi paljon valkoista, väriä vain silmien ympärillä

Vili

• ei havaintoa tästäkään jätkästä, nukkui paljon
• sylissä viihtyi tosi hyvin, nukahti heti eikä piipannut lainkaan

Susu

• viihtyi sylissä oikeastaan koko vierailun ajan
• rauhallisen ja luottavaisen oloinen
• Kertun suosikki

Lily

• ei paljoa nenäänsä näyttänyt, vähän vain aluksi
• aivan ihanat merkit!

Lara

• veteli autuaasti hirsiä koko ajan

Siru

• hassu pikkutyttö, tosi tomera ja eloisa
• viihtyi ihmisen lähellä, mönki sylissä eikä olisi halunnut lähteä kauemmas ollenkaan
• imi sormea
• paljon pienempi kuin muut
• syötin tuttipullolla
• kävi pissalla paperilla!
  
• oma suosikkini
  

Huomaa selvästi, miten se pentu, jonka kanssa eniten puuhastelee, tuntuu mukavalta ja 'omalta'.

Viralliset nimet

Nyt on pennuilla virallisetkin nimet! Todella kauniita nimiä kaikki, itse ihastuin erityisesti Laran nimeen, Patchcoat Shangri La ja äitiä taasen miellytti kovasti Sasun nimin, Patchcoat Saskatchewan. Ihanat tarinat kaikkien nimien takana kyllä on :)

Tässä siis suora lainaus pentublogista, Miimin kirjoittamana:

Sasu = Patchcoat Saskatchewan. Blue merle - väri viittaa minusta aina jotenkin virtavan veden välkkeeseen. Yritän saada myös jokaiseen pentueeseen vähintään yhden Amerikan alkuperäiskansoihin viittaavan nimen. Saskatchewan on cree-intiaanien kielellä nopeasti virtaava joki (se on myös yksi Kanadan preeriaprovinsseista, jonka halki virtaa samanniminen joki). Nopeus on myös kovasti toivattava ominaisuus tälle pikkupojalle!

Vili = Patchcoat Sheridan. Sheridan on irlantilainen pojan nimi, ja merkitsee villiä. Gaelinkielinen merkitys on myös etsijä tai tiedustelija. Sopii hyvin partiopoika-aussielle.

Susu = Patchcoat Sweet Dream. Paitsi että Susu on kovin Sweet, se jatkaa unelma-linjaa: Unelma mummo = American Dream, Unnu-äiti = Daydream ja nyt siis tytär on suloinen unelma / uni. Ja eniten äitinsä näköinen koko pentueesta.

Lara = Patchcoat Shangri La. Shangri La on englantilaisen James Hiltonin romaanissaan Sininen kuu (Lost Horizon, 1933) esittelemä fiktiivinen paikka, kadotettu paratiisi, tarunhohtoinen rauhan, kauneuden ja harmonian kehto. Lara on tumma, viehättävä, arvoituksellinen ja täydellinen. (Sitä paitsi se sopii hyvin yhteen seuraavan nimen kanssa:)

Lily = Patchcoat Shanghai Lily. "Kaksostyttöjen" toinen kaunotar, kiiltävän musta valkoisine iltapuvun käsineineen. Shanghai Lilyä esittää Marlene Dietrich elokuvassa Shanghain pikajuna (USA 1932). Lily on ovela, taitava ja kaunis. Lilyn huonosta maineesta huolimatta hänen rakkautensa on pyyteetöntä ja kuolematonta.

Siru = Patchcoat Shenandoah . "Oh Shenandoah" on ikivanha amerikkalainen (irlantilaista perua?) kansanlaulu. Se kertoo turkiskauppiaasta joka on rakastunut intiaanipäällikön tyttäreen. Laulusta on myös muita tekstiversioita. Mutta nimi Shenandoah on alun perin irokeesien kieltä, ja suora käännös on tähtien tytär. Siru syntyi tähtiyönä pohjoisen tähtitaivaan alla pakkasen ja ensimmäisten uudenvuoden ilotulitusrakettien paukkuessa. Tähtitaivaan tuikkeen alla olen valvonut Sirun kanssa ja toivonut , että taivas pitäisi huolta pienestä tyttärestään.

Tänään mennään vihdoin ja viimein katsomaan pentuja! Jännää, odotan tosi innolla. Lara, Lily vai Susu.. Vai kenties Siru? En malta odottaa :)

Aussietreffailua ja pentupiirteitä

Eilen tapasin Unnu-äiskän omistajan Hannen ja Hertta-kämppiksen Kajaanin tammitapahtumassa. Kävin juttelemassa muutaman muunkin aussien omistajan kanssa. Kaikki koirat, joihin tutustuin, olivat sosiaalisia ja reippaan oloisia - tervehtivät nätisti ja arkailematta mutteivät olleet mitään yliystävällisiä höselöitä. Yritin muutenkin tarkkailla aussieita sen minkä pyrtsikehältä ehdin ja tasaista porukkaa tuntuivat olevan. Yhden näin rähjäävän toiselle, muuten bongailemani aussiet käyttäytyivät suorastaan mallikelposesti ja monet vetelivät tirsoja hälinän keskellä. Itse aussiekehä jäi valitettavasti näkemättä, mutta mukavasti kisapaikalla vilisi aussieita vielä illemmallakin. Agiradoilla liiteli yllättävän monta aussieta ja monia tosi vauhdikkaitakin tapauksia näkyi.

Tänään Miimi laittoi viestiä pentusista. Lily on porukan kaunokainen, pikimusta ja valkohanskainen. Lara-sisko taasen on tasainen ja varma, hiljainen puurtaja. Pikku-Siru on vieläkin todella pieni muihin verrattuina, mutta kasvaa hyvää vauhtia ja on hirmuinen menijä. Toivotaan, että elo jatkuu yhtä mukavaan malliin. Merle-poika Sasu on varsinainen jötikkä verrattuna muihin, Vili-pojasta emme ole kuulleet sen kummempaa raporttia. Tyttöihin nyt ollaan keskitytty :)

Mikä nimeksi?

Nimimietintää...

• Ahaa
• Hera
  
• Hila
• Hymy
• Keiju
• Kisla
  
• Laulu
• Lou
• Melli
  
• Metka
• Metku
• Miilu
• Mili
  
• Namu
  
• Nauru
• Noppa
  
• Nopsa
• Okra
• Pikku
• Pilke
  
• Pilkku
• Pisku
• Puro
• Pusu
• Rae
• Sinko
• Siro
• Susu
  
• Tik
• Tirri
• Täplä
• Uni
  
• Vea
  
• Velmu
• Viita
• Vila
• Vinkki
• Virnu
• Viuh
• Viuhti
• Viva
  
• Whipii

Alkuaskeleet

Pikkuaussien tarina alkoi alkusyksystä 2008, kun vierailimme ensimmäisen kerran Miimillä. Niihin aikoihin haikailimme vielä kovasti pyreneittenpaimenkoiran perään, ja tutustumisretki aussieiden maailmaan tehtiin lähinnä näön vuoksi - ei tarvitsisi sitten jossitella. Pami ja Unski hurmasivat meidät täysin kovasti topimaisella olemuksellaan, mutta siirsimme aussieajatukset kuitenkin takaisin taka-alalle. Miimille olisi tulossa seuraava pentue kuluvana syksynä red merle -narttu Unnulle ja isänä toimisi rapakon takana asusteleva texasilainen black tri Rocky, mutta pentueen ajankohta, loppusyksy, tuntui turhan aikaiselta. Niinpä päätimme jatkaa aktiivista tutustumista muihinkin rotuihin. Unnu-äiskän juoksu venyikin vähän myöhemmälle ajankohdalle, mitä alunperin luulimme, ja niin tulivat aussiepohdinnat taas kovin ajankohtaisiksi. Muutamaa päivää ennen pentujen syntymää, sunnuntaina 28.12., käytyämme koko perheen voimin Miimillä ja tutustuttuamme lähiseudun aussieporukkaan, löimme päätöksen lukkoon.

Uudenvuodenaattona se vihdoin tapahtui: kuusi pientä aussielasta näki päivänvalon. Pentulaatikossa möyrii nyt siis neljä tyttöä - kolme black tricoloria ja yksi blue merle white & tan - sekä kaksi poikaa - toinen black tricolor, toinen blue merle white & tan. Kaikki pennut voivat hyvin ja pienimmänkin elo alkaa nyt sujua toivotulla tavalla. Kovasti nyt vain siis odotellaan pentujen kasvua ja toki niiden tapaamista! Katsellaan, josko siellä meille sopiva neitokainen möyrisi :)