Pieniä lapsia

Illalla kylään tulivat Metelimäen porukka ja Veera, eli Susulle oli ihmeteltävänä kaksi pikkupoikaa, reilu puolivuotias Aki-perro sekä kaksi muuta uutta ihmistä. Susu oli vähän nuutunut eikä yltynyt kunnolla leikkiin rokkitukkaisen Akin kanssa oikein missään vaiheessa ja muutenkin vähän ujostutti. Iivari- ja Eemeli-poikia tervehti tosi nätisti; meni ihan pienenä silitettäväksi ja antoi pusutkin. Poikien leikit olivat lähinnä kiinnostavia eivätkä kovinkaan pelottavia, mutta niitä oli silti mukavinta tarkastella sylistä käsin. Norsun retuutus ja nukkuminen sujuivat kuitenkin kovassakin hälinässä ja vilskeessä, ainoastaan itku sai pennun touhuilut pysähtymään. Akin kanssa nuuskuttelivat ja touhusivat jotain pientä.

Santun mummilla kylässä

Eilen aamuohjelmana oli vierailu Santtu-seropin mummin luona, joka asuu aivan keskustan tuntumassa kerrostalossa. Niinpä Susu pääsi tutustumaan hissiin ja rappukäytävän ääniin, jotka molemmat olivat ihan kivoja juttuja. Santun kanssa Susu ei innostunut leikkimään, vaan tyytyi puuhastelemaan jalkojeni juuressa oman lelunsa kanssa. Noora, Nooran pikkuveli ja mummi nuuskuteltiin reippaasti, mutta sen enempää he eivät kiinnostaneet.

Kusti-setä ja Hilma-neiti kylässä

Eilen Susu sai taas vastaanottaa vieraita valtakuntaansa, kun espanjalainen tummakutrinen Kusti-seropi ja Mörkön pikkutäti Hilma (East Beast Esmeralda) tulivat kylään. Hilma innostui ensin hirmuisesti pienestä leikkikaverista, mutta huomatessaan millainen naskalihampainen termiitti Susu onkaan, tahtoi Hilma ottaa äkkilähdön kohti kotia. Susu nimittäin haukkaili Hilmaa surutta kyljestä, yritti riepottaa korvasta ympäri pihaa ja istui Hilman päällä. Luuli varmaan Hilmaa kivaksi pehmoleluksi. Kustista sen sijaan oli kunnon rymykaveriksi, jonka kanssa oli hauskaa vetää rallia pitkin pihaa ja nyhtää kunnon karvatuppoja hännästä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että leikkaus todella tepsi Mörkön cavanarttumaanisuuteen; se ei yrittänyt kertaakaan astua Hilmaa! Nuuskutteli vain herrasmiesmäisesti ja oli oikein kohtelias isäntä. Kustinkaan kanssa ei tullut purinoita. Susun kanssa Mörkö ei jostain syystä voinut leikkiä, kun oli vieraita, ja murjotus jatkuu yhä. Ei Mörköstä pääse perille, eilen oli niin hyvää pataa Susun kanssa ja nyt välttelee taas. Hyvä siis, kun tuli taltioitua leikkihetki ;) Seuraamme mielenkiinnolla, mitä Mörkö seuraavaksi keksii.

Kohta on lähtö kaupungille Nooran ja Santtu-seropin luokse. Mennään tutkailemaan hissiä ja bussilla matkustamista. Illalla on lisää vipinää tiedossa, kun joukko agi-ihmisiä tulee kylään koirineen ja lapsineen.

Hei me leikitään!

Ihme on tapahtunut: Mörkö leikkii Susun kanssa! Nytkin ne painivat täyttä häkää olkkarissa ja Mörkö on riemuissaan. Vielä puoli tuntia sitten Susu ei saanut tulla Mörkön lähelle ollenkaan, mutta sitten äiti keksi leikkiä niiden kanssa pihalla lakaisuharjalla. Miten voikaan olla noin pienestä kiinni? Turha lienee mainitakaan, kuinka iloisia täällä ollaan :) Ihanaa katsoa, miten Mörkö nauttii leikkiä ja miten hauskaa siitä on, kun on oma kiva pikkusisko. Tuota menoa se ei malta lopettaa leikkimistä ollenkaan.

//. Vielä todistusaineistoa pari kappaletta:

Ensimmäinen video

Toinen video, jossa Susua jo väsyttää, mutta Mörkö tahtoo vain leikkiä. Se on niin kivaa!

Lentävä australialainen

Eilen Susu sai vieraan, kun kolmevuotias villakoira-volpino -mix Santtu saapui kylään. Santtu on melko samaa kaliiberia kuin Susukin - niillä on jopa samanlaiset luilla ja tassuilla kuvioidut remmitkin, Susulla vain söpön punainen ja Sanella miehekkään musta. Susu riemastui leikkikaverista. Pentu on kyllä tosi raju, juoksee täysillä päin ja hyppää niskaan. Santtu, joka ei vähästä yleensä hätkähdä, oli sekin vähän mietteissään pienestä termiitistä, niin ahkerasti Susu keksi juttuja sen päänmenoksi. Sisällä koirat vielä vetivät yhdessä nakkipötköä ja juoksivat pallon perässä. Mörkö ja Santtu sietävät toisiaan pitkin hampain, joten on hienoa, jos Susun kanssa juttu luistaa noin hyvin.






Leikkikoulun teoria... tulossa!

Äidin työpaikalla... tulossa!

City-Susu

Aamulla käytiin taas hoitamassa maskotin tehtäviä jäähallilla. Halli alkaa tuntua jo ilmeisen kotoisalta, sillä sen käytävälle lorotettiin reteästi lammikko.

Äsken käväistiin kaupungin hulinassa. Autossa matkustaminen sujuu jo tosi näppärästi; Susu käy heti makoilemaan boksiin (joka on siis Mörkön) ja nukkuukin siellä mielellään. Pikkukotiin meneminen ja sieltä lähteminen on sen sijaan vähän takkuista jostain syystä ja vaatii aika paljon houkuttelua. Kaupungilla suunnattiin ensin eläinkauppa Palominoon, jossa olikin konkurssiloppuunmyynti. Ostoslistalla oli Topille ravintolisäputeli, mutta tuotetta ei liikkeessä enää ollutkaan. Mukaan tarttui kuitenkin pilkkahintaan, suorastaan ilmaiseksi, sievä punertavaruutuinen takki, jonka laskeskelimme olevan sopivan kokoinen Susulle aikuisena. Kaupassa oli hauskaa ja Susu aloitti heti siivojanhommat pyydystelemällä pikkukiviä ja hintalappuja lattialta. Myyjiäkin moikkailtiin reippaasti. Seuraavaksi käännettiin nokat kohti optikkoliikettä, jossa pentu sai pysyä visusti sylissä. Silmälasit hyllyissä olisivat muuten saaneet aikamoista kyytiä. Siellä oli myös sellainen ihanan pörröinen oranssi matto - mitä mainioin pisutusalusta siis.

Loppuaika pyörittiin keskustassa, odoteltiin äitiä apteekista ja tervehdittiin kaikenlaisia ihmisiä. Aika moni tulee moikkaamaan söpöä pentua ja Susun erikoinen ulkonäkö vetää ihmisiä oikein magneetin lailla puoleensa. Susu suhtautui ihmisiin varmaan juuri niin kuin pentu tekee muutenkin jännässä paikassa; usein kävi nuuskaisemassa ja lipaisemassa kättä ja siirtyi sitten ihmettelemään jotain muuta. Muutamien kanssa seurusteli enemmänkin, mutta ketään ei pelännyt vaan oli lähinnä välinpitämätön. Rotua tunnetaan yllättävän huonosti - paras veikkaus oli australiankarjakoira, oikein ei arvannut kukaan. Sinisiä simmuja kuitenkin ihasteltiin ja päiviteltiin miten uskollisesti pentu tapittaa jalkojen juuressa. Tapittamisen Susu tosiaan osaakin - etenkin, jos on namia lähistöllä. Talon tavoille on siis jo opittu, ja kun koirille annetaan nameja, niin Susu istuu sievästi rivissä poikien kanssa anova kerjäyskatse silmissään. Hassu tyttö! Kuultiinpa myös muuten kysymys "Onko se kissa vai koira?", eli moneksi muuttuu tuo typy.

Paluumatkalla koukattiin vielä Valintatalon kautta ja koska Susu torkkui niin tyytyväisen oloisena kopassaan, uskalsimme jättää sen yksin autoon odottelemaan pikakauppareissun ajaksi. Pentu otti homman varsin hyvin ja veteli sikeitä tullessamme takaisin. Reipas otus.

Huomenna tavataan taas uusi, ihan erinäköinen koiruus kuin muut tähän mennessä - sekarotuinen, parrakas pikku-Santtu.

Monenlaista puuhaa

Ruokaa mulle tuokaa! Pientä koiralasta pidetään nälässä!

Vaikka onhan nää mun jalat kasvanut parissa päivässä varmaan kymmenen senttiä, eli kyllä täällä jotain murua rinnan alle saa. Mutta enemmänkin voisi saada!

No mutta vihdoinkin! Nyt äkkiä nappulat huiviin, ennen kuin ne lähtevät kävelemään!

Ruokalevon aika.

Kuvasarjasta voi varmaan päätellä, että ruoka maistuu tytölle erinomaisesti. Niinkin hyvin, että turpoavia nappuloita vahditaan uskollisesti, jos muuta ohjelmaa ei ole. Topi näyttää saaneen siis varteenotettavan haastajan talon harjaantunein kerjääjä -skabaan mukaan. Lisää kuvia ruokailun odotuksesta täällä. Tässä kannettavalla ei ole mitään muokkausohjelmaa, joten tiedostot ovat järjettömän suuria eikä niitä ole rajailtu tai muuta hienosäätöä tehty. Vaan Susuhan se pääasia kuvissa on.

Ensimmäisen päivän jatkuva touhukkuus on vaihtunut syklittäiseen nukun-leikin-nukun-leikin -vaihteluun. Nopeasti energiavarastot on taas tankattu ja meno jatkuu, mutta monen tunnin valveillaoloja ei tänään ole ollut enää lainkaan. Ensimmäisenä päivänä pentu ei tainnut vain malttaa asettua nukkumaan. Suosikkipaikkoja nyt ovat sängynalusluola ja kodinhoitohuoneen eteinen. Luolaan on kiva kömpiä piiloon niin, että vain nenunpää näkyy, ja kodinhoitohuoneen laattalattia on ihanan lämpöinen lattialämmityksen takia.

Eilen illalla käväistiin vielä pikaisesti jäähallilla joukkuekavereitani moikkailemassa - Susu on jo nimetty joukkueen maskotiksi. Tytöt onkin tosi kivoja Sususta ja se mönkii sylissä ja pesee naamat. Eilen oli vähän väsymystä ilmassa ja pentu meinasi simahtaa kenkieni päälle nukkumaan, mutta vähän jaksoi seurustellakin rapsuttajien kanssa. Hallilla oli eilen myös edustusjoukkueen peli ja meteli oli sen mukainen; torvet soivat, rummut pärisivät ja yleisö huusi. Ihan kovimpaan meteliin ei menty ollenkaan, vaan tyydyttiin katselemaan kauempaa. Häntä pysyikin ylhäällä koko ajan ja reippaasti Susu käveli itse liukkailla lattioilla. Isokokoiset, pelitunnelmissa riehaantuneet miehet käytiin nuuskimassa ja vähän lipomassa käsiä, mutta enempää tuttavuutta Susu ei halunnut tehdä.

Tänään ohjelmarintamalla oli tiedossa isosiskoni Soinnun poikaystävän Timon perheen luona vierailu. Kävi kuitenkin niin hassusti, että vierailu osui juuri siihen nukkumisaikaan ja Susu oli vain torkkunut kylässä. Kerrostalo oli ollut helppo nakki ja kaikki ihmiset mukavia. Tänään ollaan lisäksi tutustuttu lisää suihkukaappiin, jonne mennään nyt vapaaehtoisesti häntä viuhuen ja kynsisaksiin, jotka eivät sitten olekaan ihan niin kivat. Yksi kynsi leikattiin ja muita vain kosketeltiin saksilla. Susu antaa kyllä leikata nätisti, vähän vain yrittää tassua heilutella, mutta hirmu kivaa puuha ei ole. Siispa siihen pyritään.