Pitkäkorvainen leikkisetä

Mörkö käänsikin kaikeksi onneksi jälleen kelkkansa ja palasi leikitään!-moodiin. Niinpä Susulla on nyt kokoaikainen, aina touhuun valmis leikkikaveri, jolla on aivan hykerryttävän ihanan pitkät korvakarvat. Niissä voi roikkua ja niitä voi repiä kaikin voimin. Vaikka Mörkö onkin tiukka kasvatuksessaan - liikaa pentu ei saa nenille hyppiä ja säännöt tuntuvat muutenkin olevan selkeät. Silloin leikitään, kun Mörkö haluaa, eikä Susulla ole asiaa vieläkään aina Mörkön rauhaa häiritä. Hauskaa niitä on seurata, kivat kaverukset.

Monenlaista menijää

Tänään Susu pääsi touhuamaan isommassa laumassa, kun menimme jäälle kävelemään Coody- ja Decla-snautsereiden, Juuli-kultaisennoutajan sekä Milo-keskarivilliksen kanssa. Alussa Susu tapasi myös Milon kämppiksen Veeti-villakoiran. Ihmiset moikattiin yllättävän reippasti ja innokkaasti ja Susu kapusi muutamaan syliinkin. Juuli-kultsu tuli paikalle ensimmäisenä eikä ollut ollenkaan pelottava, mutta kun innosta haukkuvat risuparrat ja villakoirat saapuivat, kävi meno Susun mielestä alkuun vähän jännäksi. Vapaaksi päästyään koiralapsen jännitys kuitenkin unohtui ja se mennä viipotti muiden mukana sen minkä pystyi. Milo kävi vähän innokkaaksi Susua kohtaan ja yritti astua tätä, mitä Susu ei oikein ymmärtänyt. Niinpä Susu sai olla sylissä sen aikaa, kun Milo oli vapaana ja Milo remmissä, kun Susu viiletti maassa. Juulin kanssa Susu vähän peuhasi ja snakujen kanssa seurusteli muuten vaan, mutta enimmäkseen pentu tyytyi seurailemaan isompien touhuja vähän kauempaa ja tutkimaan omia polkujaan. Heti se tuli aina luokse iloisesti ja istahti jalkojen juureen tapittamaan, ilman mitään pelkoa hiihtäjien tai muiden jäällä liikkujien perään lähtemisestä. Eipä Susua oikein muut tunnu paljoa kiinnostavakaan; moikata voi ja rapsuttaa saa, mutta minunkin luonani on kiva pysytellä.

Autoilu sujuu muuten nykyään todella hienosti! Susu kömpii mielellään boksiin ja simahtaa sinne melkein saman tien. Myös muissa paikoissa matkaaminen sujuu mallikkaasti.

Aamuisin poikien ollessa kävelyllä, saa Susu aina tutustua uusiin juttuihin. Olemme jatkaneet naksuun ehdollistamista, aloitelleet kontaktiharjoituksia sekä tutustuneet ahkerasti hoitotoimenpiteisiin. Kynsiä on leikelty, korvia ja silmiä putsailut, hampaita tutkittu ja suihkukaapissa tepasteltu. Kaikki sujuu mainiosti, vaikkakin Susu vähän kuuluukin siihen kun mä en haluu -joukkoon; sitä ei pelota eikä jännitä, hirvitä tai kauhistuta, se on vain välillä itse eri mieltä. Niinpä olen todennut jämäkät mutta ehdottoman lempeät otteet parhaaksi tavaksi. Myös autoon meno ja sieltä poistuleminen kuuluvat samaan kastiin, jossa tarvitaan remmin toiselta päältä luonteenlujuutta.

Pieniä lapsia

Illalla kylään tulivat Metelimäen porukka ja Veera, eli Susulle oli ihmeteltävänä kaksi pikkupoikaa, reilu puolivuotias Aki-perro sekä kaksi muuta uutta ihmistä. Susu oli vähän nuutunut eikä yltynyt kunnolla leikkiin rokkitukkaisen Akin kanssa oikein missään vaiheessa ja muutenkin vähän ujostutti. Iivari- ja Eemeli-poikia tervehti tosi nätisti; meni ihan pienenä silitettäväksi ja antoi pusutkin. Poikien leikit olivat lähinnä kiinnostavia eivätkä kovinkaan pelottavia, mutta niitä oli silti mukavinta tarkastella sylistä käsin. Norsun retuutus ja nukkuminen sujuivat kuitenkin kovassakin hälinässä ja vilskeessä, ainoastaan itku sai pennun touhuilut pysähtymään. Akin kanssa nuuskuttelivat ja touhusivat jotain pientä.

Santun mummilla kylässä

Eilen aamuohjelmana oli vierailu Santtu-seropin mummin luona, joka asuu aivan keskustan tuntumassa kerrostalossa. Niinpä Susu pääsi tutustumaan hissiin ja rappukäytävän ääniin, jotka molemmat olivat ihan kivoja juttuja. Santun kanssa Susu ei innostunut leikkimään, vaan tyytyi puuhastelemaan jalkojeni juuressa oman lelunsa kanssa. Noora, Nooran pikkuveli ja mummi nuuskuteltiin reippaasti, mutta sen enempää he eivät kiinnostaneet.

Kusti-setä ja Hilma-neiti kylässä

Eilen Susu sai taas vastaanottaa vieraita valtakuntaansa, kun espanjalainen tummakutrinen Kusti-seropi ja Mörkön pikkutäti Hilma (East Beast Esmeralda) tulivat kylään. Hilma innostui ensin hirmuisesti pienestä leikkikaverista, mutta huomatessaan millainen naskalihampainen termiitti Susu onkaan, tahtoi Hilma ottaa äkkilähdön kohti kotia. Susu nimittäin haukkaili Hilmaa surutta kyljestä, yritti riepottaa korvasta ympäri pihaa ja istui Hilman päällä. Luuli varmaan Hilmaa kivaksi pehmoleluksi. Kustista sen sijaan oli kunnon rymykaveriksi, jonka kanssa oli hauskaa vetää rallia pitkin pihaa ja nyhtää kunnon karvatuppoja hännästä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että leikkaus todella tepsi Mörkön cavanarttumaanisuuteen; se ei yrittänyt kertaakaan astua Hilmaa! Nuuskutteli vain herrasmiesmäisesti ja oli oikein kohtelias isäntä. Kustinkaan kanssa ei tullut purinoita. Susun kanssa Mörkö ei jostain syystä voinut leikkiä, kun oli vieraita, ja murjotus jatkuu yhä. Ei Mörköstä pääse perille, eilen oli niin hyvää pataa Susun kanssa ja nyt välttelee taas. Hyvä siis, kun tuli taltioitua leikkihetki ;) Seuraamme mielenkiinnolla, mitä Mörkö seuraavaksi keksii.

Kohta on lähtö kaupungille Nooran ja Santtu-seropin luokse. Mennään tutkailemaan hissiä ja bussilla matkustamista. Illalla on lisää vipinää tiedossa, kun joukko agi-ihmisiä tulee kylään koirineen ja lapsineen.

Hei me leikitään!

Ihme on tapahtunut: Mörkö leikkii Susun kanssa! Nytkin ne painivat täyttä häkää olkkarissa ja Mörkö on riemuissaan. Vielä puoli tuntia sitten Susu ei saanut tulla Mörkön lähelle ollenkaan, mutta sitten äiti keksi leikkiä niiden kanssa pihalla lakaisuharjalla. Miten voikaan olla noin pienestä kiinni? Turha lienee mainitakaan, kuinka iloisia täällä ollaan :) Ihanaa katsoa, miten Mörkö nauttii leikkiä ja miten hauskaa siitä on, kun on oma kiva pikkusisko. Tuota menoa se ei malta lopettaa leikkimistä ollenkaan.

//. Vielä todistusaineistoa pari kappaletta:

Ensimmäinen video

Toinen video, jossa Susua jo väsyttää, mutta Mörkö tahtoo vain leikkiä. Se on niin kivaa!

Lentävä australialainen

Eilen Susu sai vieraan, kun kolmevuotias villakoira-volpino -mix Santtu saapui kylään. Santtu on melko samaa kaliiberia kuin Susukin - niillä on jopa samanlaiset luilla ja tassuilla kuvioidut remmitkin, Susulla vain söpön punainen ja Sanella miehekkään musta. Susu riemastui leikkikaverista. Pentu on kyllä tosi raju, juoksee täysillä päin ja hyppää niskaan. Santtu, joka ei vähästä yleensä hätkähdä, oli sekin vähän mietteissään pienestä termiitistä, niin ahkerasti Susu keksi juttuja sen päänmenoksi. Sisällä koirat vielä vetivät yhdessä nakkipötköä ja juoksivat pallon perässä. Mörkö ja Santtu sietävät toisiaan pitkin hampain, joten on hienoa, jos Susun kanssa juttu luistaa noin hyvin.






Leikkikoulun teoria... tulossa!

Äidin työpaikalla... tulossa!