perjantai 27. helmikuuta 2009

Susu Suuri Ensimmäinen

Susu tässä moi!

Yhteiselo on pyörähtänyt varsin mukavasti käyntiin. Susu on mielettömän reipas pikkukaveri, joka suhtautuu kaikkeen positiivisesti aina vieraista ihmisistä uusiin paikkoihin. Hakumatka meni eilen mallikkaasti. Mörkö seurusteli Unski-mummin, Pami-tädin, Susun Vili-veljen sekä Susun kanssa nätisti häntää heilutellen. Ihan lopussa piti purputtaa, mutta yritin ajatella positiivisesti - se oli pieni paha ja viimekertaiseen verrattuna tapaaminen sujui hienosti. Automatka kotiin oli Sususta ihan kiva juttu. Pikkuisen piti aluksi piipata, mutta luulen sen johtuneen lähinnä uteliaisuudesta, kun Susu olisi tahtonut tutkia takapenkkiä vähän laajemminkin. Matkalla koukattiin vielä S-Marketin kautta ja Susu katseli menoa tosi reippaasti, vaikka ekoja kertoja kaulassa ollut remmi vähän mietityttikin.

Yön pentu nukkui rauhallisesti, enimmäkseen sängynalusluolassa lymyillen. Puolenyön jälkeen käväistiin pihalla pisulla ja kakalla, mutta hienosti Susu rauhoittui takaisin nukkumaan. Luulen sen nukkuneen melko hyvin - minä ainakin tein niin! Se tuntui nimittäin keksivän omaa tekemistä kuten pahvisen sänkynsä nakertamista, jos huomiota ei tullut, joten sain nukkua rauhassa. Yhtään ei kuulunut piipitystä. Pian Susu tajusi myös, että oma peti on huippujuttu ja sinne kannattaa tulla, jos halajaa rapsutuksia. Kolme toistoa, ja pentu riensi suoraa päätä omaan punkkaansa, kun tuli hellyyskaipuu. Aamuyöllä tuli yksi pissa lehdelle ja aamulla yksi matolle, kun en tainnut virota ihan niin nopeasti kuin olisi tarve ollut.

Päivä on ollut ohjelmarikas. Päivällä vielä Miimi-kasvattajalla oleva Vili-veli tuli leikkimään siskotytön kanssa. Susu oli riemuissaan ja haastoi Viliä haastamistaan, mutta hieman väsynyt Vili tyytyi lähinnä olemaan heittosäkkinä ja purutyynynä hirmusiskonsa hampaissa. Iltapäivällä Susu tutustui "melkein perheenjäseneen", isosiskoni poikaystävään Timoon ja Timohan oli huippukiva kaveri, jonka jalkojen alle oli kiva mönkiä rapsuteltavaksi. Illalla sosiaalistaminen jatkui, kun Susu pääsi moikkailemaan joukkuekavereitani jäähallille. Kieli lipoi ja häntä viuhtoi kymmenpäisenkin tyttöjoukon keskellä ja meluisa ja vilkas paikkakin oli ihan okei. Kaikki kyllä ihastuvat Susuun; "voi miten söpö!" "ihanat silmät!" "onpa se kirjava" "miten reipas pikkukoira!".

Topi ja Mörkö ovat tassun alla. Pikkuprinsessa on ottanut jo alle vuorokaudessa paikkansa perheen arvollisena valtiattarena. Mörkö kipittää purinoille vastaanpanevaa pentua makuuhuoneeseen karkuun ja Topikin pysyttelee turvallisen välimatkan päässä. Muutaman kerran Topi on antanut lähdöt Susulle, mutta vielä mitä - Susu ei hätkähdä. Mörkön mutinoihin pentu suhtautuu kevyesti ja vastaa vain samalla mitalla takaisin. Ei meitä reippaita tyttöjä jännitä yhtään tommoset jurot ukot! Kaikki kolme ovat kyllä melkoisen väsyneitä nyt illalla ja nukkuvat kukin omassa kolosessaan. Topi ja Mörkö ovat ilmeisen ymmällään tilanteesta ja etenkin Mörkö kaipaa hirveästi hellyyttä. Iltalenkin tokohetki oli jee! ja kanansiiven natustelu ihan kahdestaan kanssani saivat hännän heilumaan.

Kuvia ei hirveästi ole tullut otettua, mutta jonkin verran kuitenkin. Tässä muutamia.

Susu pusuttelee Sointu-siskoa


Uninen Susu ja Miimiltä mukaan saatu pörröinen piippilelu

Susu on hurja leikkimään. Lempilelu on jättimäinen, pentua neljä kertaa suurempi pehmonorsu - Susu tahtoo kunnolla haastetta. Norsu onkin heittänyt henkensä jo pariin kertaan Susu-saalistajan kynsissä. Kuvassa näkyy myös vähän Susun hassuja takajalkoja; ne ovat värittyneet ihan kuin koira olisi istahtanut juuri mutaiseen maahan ja jalat ovat takaa kauttaaltaan tummat.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihku ihania kuvia! Vili-veikka lähettää pehmoiset terveiset ja kiitos viimeisestä.

Anonyymi kirjoitti...

Voijoioi kun oli suloinen ! Ja tuo väritys ! Ei voi olla totta Sirkku, nyt pidät kynsin hampain kiinni tuosta koirasta etten tule ja vie sitä :--D

Anonyymi kirjoitti...

Meillä Aksel komentaa Hannia takaisin myös :o
Tänään tosin Hanni antoi sitten napakamman palautteen. Ei kakarat nyt sentäs liian nenäkkäiksi saa alkaa!

Susu on ilmeisesti sitten paljon avoimempi?
Meillä on käynyt vieraita viikon aikana ihan kiitettävästi. Aksel moikkaa kohteliaasti ihmiset ja sen jälkeen ne on ihan ilmaa sille. :o

Täytyy toivoa, että huomenna on taas peli tossa läheisellä urheilukentällä. Aksu on meinaan hieman huolestuneena kuunnellut sieltä kuuluvaa karjuntaa ja huutoa. Jos me nyt huomenna viimein mentäis kentän laidalle kattoon, että eipä siitä melusta harmia ole.

Ihania kuvia! Susulla on persoonalliset silmät :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten söpö pienokainen! Noi silmät varsinki on kyllä tosi persoonalliset ja nätit. :)

Sirkku kirjoitti...

Miimi, Vilillekin vielä terkut ja rapsut. Toivottavasti ei ihan viimeiseksi jäänyt, velipoikaa olisi mukava nähdä vieöä tulevaisuudessakin.

Lisa, sen teen! Sususta ei kyllä hevillä luovuta ;)

sarianne, ehkäpä Susu on sitten vähän avoimempi. Ei sekään innosta halkea ihmisiä tavatessaan, mutta kömpii kyllä heti syliin ja pusuttelee naamat. Reippasti suhtautuu kaikkeen, mutta sellaista alistuvaa kiehnäämistä ei ole.

Katja, jeps, niinhän tuo on :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi pientä kaunokaista! Ihania kuvia kertakaikkiaan :) Oikein paljon onnea teidän yhteiselle taipaleelle Susun kanssa. Typyssä vaikuttaa kyllä riittävän haastetta ;) Unnu-mamma laittaa myös terveiset tyttärelleen!

Sirkku kirjoitti...

Hanne, terkut välitetty! Susussa riittää haastetta, mutta varmasti positiivisella tavalla :) Susu lähettää oikein paljon pusuja sinne suuntaan, ja toivoo että pian taas nähdään.